Talo Vihreä

Kaikki mäelle rakennetut talot olivat aluksi vaaleita. Myös meidän talomme ja ulkorakennukset – pihamökki sekä vuonna 1965 rakennettu ”kylmä autotalli, jossa tilaa yhdelle henkilöautolle ja mobolle” – olivat valkoiset. Autotallin perällä oli ulkohuussi. Matka sinne, sysipimeän metsän reunaan, tuntui etenkin illalla kauhean pitkältä. Ennen autotallirakennuksen valmistumista huussi oli ollut pihamökin takana, pienen sikolätin yhteydessä. 

1970-luvulla, samaan aikaan kun talomme lisäsiipi rakennettiin, kaikki rakennukset maalattiin vaaleanvihreiksi. En tiedä, eikä äitikään muista, miksi näin tehtiin – ehkä se oli ulkomaalien trendiväri silloin. Ikkunanpuitteet ja sokkelit saivat tummanvihreän sävyn.

Isällä ei ollut minkäänlaista korkeanpaikankammoa. Kaikissa maalaus- ja remonttitalkoissa hän killui aina korkeimmissa ja vaarallisimmanoloisissa paikoissa. ”Ihan munia viileksii”, totesi pappa, joka tupakka sormissaan seisoi tukevasti maassa katselemassa, kun isä maalasi talon päätyä katonharjan korkeudella. 

Talo sai vihreän sävyn keväällä 1975, omenapuitten kukkiessa.