”Kyllä mummola opettaa”

Mummo on saanut lastenlapset vierailulle. Mäellä näyttää vielä autiolta. (1950- ja 1960-luvun vaihde)

Annamari Sipilä kirjoitti viime sunnuntaina (13.1.13) Helsingin Sanomien Naisen kylkiluu -palstallaan otsikolla Kyllä mummola opettaa seuraavasti:

”Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tukeudun isoäitieni neuvoihin - - Vasta isoäitieni kuoltua olen tajunnut, että neuvot olisi pitänyt tallentaa.

Haluaisin tietää niin paljon lisää. Haluaisin tietää, millaista oli asua Viipurissa. Entä millaista oli opiskella miesvaltaista alaa 30-luvun Helsingissä? Haluaisin kysyä suoraan, mistä sai ehkäisyä 40-luvulla. Entä mitä Kekkosesta ja venäläisistä arjessa ajateltiin? Ja ennen kaikkea haluaisin tietää, miten se yksi etikkainen salaattikastike tehtiinkään, se, johon tulee kananmunaa.”

Pappa ja äiti kalassa Päijänteella. (1950-luku)

Itse havahduin kyselemään jo varhain. Varmaan se johtui saman katon alla asumisesta: oli luontevaa kysellä, kun olin jatkuvasti mummon ja papan seurassa – ja varsinkin, kun sitä tarinaa tuli kuin automaatista.

Paljon jäi silti kysymättäkin. Mummon albumeissa on kuvia, joissa esiintyvät ihmiset tulevat ikuisesti säilyttämään salaisuutensa. Kukaan ei enää pysty kertomaan, keitä he ovat ja mikä on heidän tarinansa. Kun ei aikanaan tullut kysyttyä.

Keitä ovat nämä vakavailmeiset lapset? Valokuvan paikka mummon albumissa antaa vihjeen, että kuva on otettu Karjalassa, joskus 1920-luvun tietämissä.

Aloin pitää tätä blogia, jotta saisin välitettyä tarinoita jälkipolvillekin. Ja ilahduttavasti suvun kolmas polvi onkin ottanut haasteen vastaan: blogiani luetaan ahkerasti.

Sipilä jatkoi:

”Nykyvanhempien piirissä on muotia tehdä lapsista itse verkossa kirjoja, joita annetaan joululahjoiksi isovanhemmille. Kirjoista mummo näkee, kuinka lapsi on vuoden aikana kasvanut ja mitä nokkelaa hän on sanonut.

Herätkää hyvät ihmiset. Paljon tärkeämpää on tehdä lapsille kirja siitä, mitä isovanhemmat ovat sanoneet. Lapset näyttävät samalta ja puhuvat samat jutut. Mummoilla on oikeaa sanottavaa. Lapsia saa lisää, mummoja ei.”

Minun mielestäni kirja kannattaa tehdä molemmista.

Talon tarina alkutekijöissään: pihamökkiä rakennetaan. (1958)