Koko vuoden perunat

Minulla ja äidillä on noin kilometrin päässä tontista palsta, jossa viljelemme perunaa, porkkanaa, punajuurta, sipulia ja papuja. Palsta-alue on perustettu soiseen maahan. Meidän palstamme tuntuu olevan erityisen vetinen. Viime kesänä, joka muutenkin oli sateinen, palstallamme joutui suorastaan kahlaamaan.

Suurella vaivalla istuttamamme perunat eivät yhtään tykänneet märistä olosuhteista. Perunasato jäi olemattoman pieneksi, eikä se merkittävä ole ollut aikaisempinakaan vuosina. 

Vaivan palkka. Tämän verran perunaa saatiin kellariin. Uusia  perunoita sentään keitettiin muutaman kerran.

Olen ehdottanut äidille, että siirtyisimme perunasta kokonaan papujen viljelyyn. Viime kesän kokeilumme eri papulajikkeilla olivat kaikki varsin menestyksekkäitä. Yhden vahapapurivin korjasi jänis, muut me itse.

Niin suussa sulavia kuin omasta maasta nostetut uudet perunat ovatkin, olen valmis ostamaan perunani tästedes torilta. Sitä paitsi höyrytetyt pavutkin maistuvat voisulan kanssa ihan kesältä.

Palstamme tulee hoidettua vähän niin ja näin. Toista oli mummon aikaan. Perunapelto ja kasvimaa olivat silloin pihassa, erittäin säntillisessä kuosissa. Porkkanat, punajuuret ja sipulit vuorottelivat viivasuorissa riveissä. Ja kasvimaan nurkassa komeili kolmionmuotoinen orvokkipenkki, aina. 

Mummo korjaa kasvimaansa satoa. (1960 - 1970-luku)