Suuri rakkaus

Aasa on Vilin suuri rakkaus, kirjaimellisesti.

Aasa on neljävuotias neito, jonka esiäidit asuivat Dalmatian vuorilla. Näin kerran sieltä dokumentin, enkä enää ihmettele, miksi Aasa tykkää maata kesäisin auringonpaahteessa kuumalla kuistilla. Talvipakkasilla Aasa ei oikein pärjää, ja lenkkimme kutistuvat pikaisiksi piipahduksiksi pihamökin nurkalla.

Aasa on usein särmikäs lajitovereitaan kohtaan, mutta ihmisiä se rakastaa yli kaiken. En ole aikaisemmin tavannut koiraa, joka todella halailee: painaa päätään olkapäälle, vaihtaa toiselle puolelle, pysyy siinä hiljaa.

Vahtipaikalla.

Aasa hoiti kunniakkaasti talon vahtimisen vuoden ajan, ennen kuin Vili tuli avuksi.

Mäellä asuvista naapuruston koirista Aasa hyväksyy varauksetta oikeastaan vain Raimon, Riston, Kyöstin ja Väiskin. Mikäpä siinä: charmantteja koiraherroja kaikki neljä.

Mutta kun Vili astui Aasan elämään, se oli menoa. Pikkuinen Vili sulatti Aasan sydämen ensisilmäyksellä. Vili kyläili meillä muutaman kerran ennen kuin muutti syksyllä pysyvästi asumaan äidin luokse yläkertaan. Nyt Aasa ja Vili ovat saumaton pari. Ne jaksavat nujuta ja leikkiä tuntitolkulla, ja lepäävät sitten kylki kyljessä. Vili on niin pieni, että mahtuu hyvin Aasan kainaloon.

Aasa irrottautuu välillä tiiviistä yhdessäolosta oman projektinsa pariin kaivaukselle, joka syvenee ja laajenee koiratarhan yhdellä sivulla olevan vajan alla. 

Aasan henkilökohtainen Projekti.

Kaivaus on jo niin suuri, että Aasa mahtuu kääntymään vajan alla.

Kaivaushommiin Vili ei osallistu, vaan odottaa aina kärsivällisesti, että Aasa keskeyttää työnsä ja leikki voi taas jatkua.