Kesä Antskogissa

Kun äiti oli kolmentoista, opettajatar Salakka keksi järjestää hänet lastenhoitajaksi ruotsinkieliseen perheeseen Antskogiin, Fiskarsin kupeeseen. Tarkoituksena oli, että äiti oppisi kesän aikana puhumaan ruotsia. Opettajattaren tavoite ei toteutunut, mutta äiti palasi syksyllä kotiin monia kokemuksia rikkaampana. 

Äiti oli pestattu Westerholmin perheeseen. Herra Westerholm, verkatehtaan konttoripäällikkö, oli äitiä vastassa rautatieasemalla. Hän oli saanut tuntomerkit: tumma tyttö, jolla on vaaleansininen takki, punainen baskeri ja punainen matka-aski. 

Kesällä 1950. Äiti on kuvassa keskellä. 

Äidin pääasiallisena tehtävänä oli hoitaa perheen lapsia Inga-Liliä ja Erikiä, mutta hän toimi myös eräänlaisena sisäkkönä. Talo oli äidin mielestä upea. Pyyhittyään pölyt salista äiti istui sohvalla ja kuvitteli olevansa hieno rouva.

Herrasväen aamiaisen äiti kattoi talon lasikuistille. Siihen kuului aina viiliä: äiti haki kellarista tarjottimella viilit, jotka oli itse tehnyt laakeisiin lasikuppeihin. 

Kun perheen rouva joutui sairaalaan, äidin oli yllättäen huolehdittava myös ruuanlaitosta. Hän ei osannut tehdä muuta kuin läskikastiketta. Rouvan palattua sairaalasta äiti sai kehuja: "Minun mieheni kertoi, että laitoit NIIN hyvää ruokaa!"

"Erik jag och Inga-Lill", äiti on kirjoittanut kuvan alle albumiinsa. Kuva on otettu heinäkuun viimeisenä vuonna 1950. 

Äiti on jälkeenpäin kauhistellut sitä, kuinka sokeasti herrasväki luotti häneen lastensa hoitajana. Äitihän oli lapsi itsekin: eräänä hellepäivänä hän jätti uimataidottomat lapset rantaan leikkimään ja ui ikäisensä naapurintytön, Daisyn, kanssa kauas kivelle. 

Kerran ukkonen pääsi yllättämään uimarit. Äiti ymmärsi viedä lapset suojaan läheiseen taloon. Talon rouva soitti Westerholmeille: "Teidän tyttö on täällä lasten kanssa". Ja taas äiti sai kehuja neuvokkuudestaan. Perhe olisi halunnut pitää äidin luonaan pysyvästi, mutta sehän ei tullut kuuloonkaan.