Kannattaa sulatella

Nähtyäni arvosteluja Sofi Oksasen uusimmasta kirjasta Kun kyyhkyset katosivat päätin, etten lue sitä. Kirjassa ei kuulemma ole sitäkään vähää toivoa kuin edeltäjässään, Puhdistuksessa, oli. Viime perjantaina se yllättäen tyrkyttäytyi mukaani kirjaston pikalainojen hyllystä. No, otin, kun kerran näin helposti käsiini sain. Tavallista lainaahan olisi pitänyt jonottaa kuukausikaupalla: Kun kyyhkyset katosivat on paikallisen kirjaston varatuin kirja kautta aikojen.

Aloitin lukemisen perjantai-iltana, ja sain urakan päätökseen lauantaina puoliltaöin. Olen edelleen typertynyt. Tätä kokemusta viisaampana sanon: kannattaa sulatella, hitaasti ja pieninä paloina. 

Kyyhkyset tosiaan katosivat.

Sisko kuvasi.