Hymyilevä Apollo

Tänään olemme äidin kanssa hääränneet jäätyneen kompostin kimpussa: sulattelimme, kääntelimme, tyhjensimme. Päätimme, että hoidamme kompostia vastaisuudessa huolella, ettei se enää jäätyisi läpikotaisin. Mies teki valtavat lumityöt. Lunta on tullut paljon, katoltakin, ja kelin lauhtuessa se on muuttunut painavaksi. On vaikea löytää paikkoja, mihin kaiken lumen saisi työnneltyä.

Kohta lämmitämme saunan. Syömme perunasalaattia ja nakkeja kuohuviinin kanssa. Se tuntuu juuri sopivalta kaikkien monimutkaisten jouluruokien jälkeen.

Koska talossa asuu kaksi koiraa, toivomme hartaasti, ettei raketteja ammuttaisi paljon eikä ainakaan ihan meidän kulmillamme.

Puolilta öin kuuntelemme taas radiosta Eino Leinon Hymyilevän Apollon: ”Me olemme kaikki nyt laivalla ja kynnämme suurta merta. Me synnytettiin vaivalla ja vaivalla kuolemme kerta. Mut se, mikä siinä on välillä, se olkohon lämpöä, lempeä!”

Kuin räjähtävä ilotulitusraketti. Ja mikä parasta: äänetön.

Toivotamme kaikille onnekasta vuotta 2013!