Sinapinkeltainen 1970-luku

Seitsemänkymmentäluvulla elintaso leveni ja meidän talomme sen myötä. Rakennettiin lisäsiipi. Se oli juhlaa. Huoneissa oli kokolattiamatot: sinapinkeltaista, ruskeaa, vihertävää. Seinät maalattiin samoilla sävyillä. Ulommaisen eteisen seinästä tuli oranssi. Isoon eteiseen antoi valoa kattoikkuna, eikä sellaista ollut ihan jokaisella. Saimme siskon kanssa tyttöjen oman huoneen. Kirjoituspöytämme olivat vastakkain, ja ankaria reviirikiistoja käytiin usein.

Veljeni vuonna 1983 syntynyt esikoinen - ensimmäinen äitini yhdestätoista lapsenlapsesta - sai vielä kelliä aidossa 1970-luvun interiöörissä.

Tyttöjen huoneen sävyksi valittiin  keltainen. 

Vesi tuli nyt hanasta, oli sisävessa ja kylpyhuoneessa suihku. Kylpyhuoneen seinät päällystettiin modernilla vihreäkuvioisella muovimatolla.

. 

Kylpyhuoneemme seinä on ehtaa 70-lukua ja oikeastaan aika hieno!

Elämä muuttui ylelliseksi. Olimmeko tosiaan eläneet siihen saakka ilman vesihanaa ja sisävessaa? Yritämme äidin kanssa palauttaa mieleemme aikaa ennen vesijohtoa. Emme muista, että sen puuttuminen olisi aiheuttanut hankaluuksia arjessa. Se vain kuului asiaan, että vesi haettiin kaivosta – niin tehtiin naapureissakin.

Laajennuksen myötä saatiin myös sisäsauna, mutta se sentään lämpeni puilla. Pihasauna jäi kesäkäyttöön, ahkeraan sellaiseen.

Keittiössä.