Kesäpäivä mummolassa
Äidistäni tuli mummi vuonna 1983. Lastenlapsia siunaantui 1980-luvulla seitsemänä peräkkäisenä vuonna kaikkiaan yhdeksän. Sitten oli pitempi väli: seuraavalla vuosikymmenellä heitä tuli vielä kaksi. Viimeisenä, vuonna 1998, syntyi kuopukseni.
Synttäreitä päästiin juhlimaan tämän tästä.
Mummolassa on aikanaan riittänyt vilskettä, varsinkin, kun vanhimman veljeni kolme tytärtä varttui naapurissa. Iso tonttimme oli kaupungin määräyksestä pitänyt puolittaa, ja veli oli rakentanut talonsa toiselle puolikkaalle. Hänen tyttärillään oli lyhyt matka mummolaan.
Pihapiiristä ja lähimetsästä löytyi monta hyvää kiipeilypuuta. Suureen pihakoivuun rakennettu maja laajeni kesä kesän jälkeen. Siskonmies teki lapsille puujalat: niillä kävelyä opeteltiin useana kesänä, vaihtelevalla menestyksellä. Isäni hauskuutti lastenlapsia näyttämällä, että hän osasi paitsi kävellä myös tanssia puujaloilla. Hän kehui, ettei pikkupoikana opittu taito ollut ruostunut vuosien myötä. Liiteristä löytyi rakennustarvikkeita vähän joka lähtöön. Puusta tehdyt pyssyt olivat kovassa käytössä. Pihamökin takana puupinojen välissä oli milloin kauppa, milloin ravintola. Paikka muuntautui tarpeen mukaan: toisinaan siellä leikittiin keskiaikaa ja jopa luolamiestä.
Lämpiminä öinä serkukset saattoivat yöpyä pihamökissä, teltassa tai veljentyttöjen leikkimökissä.
Syksyn tullen suvusta lähti vähintään yksi vesa ensimmäiselle luokalle seitsemänä vuonna peräkkäin. Kun kaksi vanhinta meni yläasteelle, heillä oli serkku jokaisella ala-asteen luokalla, ensimmäisellä luokalla peräti kaksi.
Suvun iltatähdet varttuivat itseään paljon vanhempien sisarusten ja serkkujen kanssa, ja aloittivat koulun vuosia heitä myöhemmin. Nyt äidin lastenlapsista käy peruskoulua enää yksi, ja hänkin loppusuoralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti