Jää

”Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksittäisen ihmisen elämällä ole merkitystä.”

Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkitun Jää-romaanin alku saa odottamaan lukukokemukselta paljon. Se ei pettänyt: kirja on mielestäni vaikuttava ja paikoin hengästyttävän kaunis. Luin sitä pitkin alkuvuotta iltaisin, luku kerrallaan. Viime viikolla yhtenä myöhäisenä iltana luin kirjasta loput, satakunta sivua kerralla. Itku saatteli monen sivun kääntymistä.

Seuraavan yön nukuin katkonaisesti ja levottomasti, niin kuin aina, kun olen juuri ennen nukkumaanmenoa lukenut tai katsonut jotakin, mikä on koskettanut tavallista syvemmin.

Joku kriitikko sanoi, ettei Jään jälkeen tee hetkeen mieli tarttua mihinkään muuhun kirjaan. Siltä minustakin tuntuu. Olen viikon varrella lukenut vain ammattikirjallisuutta.

Sisko on kuvannut.