lauantai 16. maaliskuuta 2013


Gobeliiniteoria


Isänisä on kuvassa keskellä, ilmeisesti veljiensä kanssa.


Luin Kodin Pellervosta (11/2012) juttua naisesta, joka oli kehittänyt Elämänkaari-kirjoitusmallin. Hän on ohjannut elämänkaarikirjoittamisen kursseja jo pitkään. Niistä todetaan lehdessä näin: ”Kursseilla kartoitetaan ja prosessoidaan omaa elämää ja sen käännekohtia, joihin saadaan uudenlaista ulottuvuutta vanhempien ja molempien isovanhempien tarinoista. Kaikki ei olekaan ihan sitä, miltä näyttää ja sekin, miltä jokin näyttää, riippuu siitä, kuka katsoo ja milloin.”

Olen tietämättäni harjoittanut elämänkaarikirjoitusta joulukuun alkupäivistä saakka – niin kauan kuin olen tätä blogia pitänyt. Olen kulkenut vanhempieni, isovanhempieni ja jopa heidän vanhempiensa jäljillä, palannut taas nykyhetkeen, lähtenyt uudelleen matkaan. Yhden tarinan löytyminen on vienyt toiseen, yhden muiston nouseminen virittänyt seuraavan, oivallus johtanut uuteen.


Isänisä istuu keskellä. Muiden kuvan miesten henkilöys ei ole tiedossa. 


Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja äitini, sisarusteni ja sisarusten lasten kanssa: kaikki muistavat vähän eri asioita, ja samoista asioista on syntynyt monenlaisia muistijälkiä. Jokaisen tarina on erilainen, mutta kaikki tarinat ovat kokijoilleen yhtä tosia. Muistojen moninaisuudesta huolimatta menneestä saa  yhdessä rakennettua ehyempää kuvaa kuin yksin. ”Yhdessä jakaminen, puhuminen ja kirjoittaminen antaa asioille oikeammat mittasuhteet, vaikka niiden vaikutus ei katoa”, Pellervon jutussakin todetaan. Nykypäivä ja mennyt muodostavat jatkuvaa, kiehtovaa kudelmaa. 


Isä serkkunsa kanssa vuonna 1939.


Muistin yhtäkkiä "gobeliiniteorian", joka esitettiin jossakin aikoinaan etnologiaan tenttimässäni kirjassa. En saa palautettua mieleeni, mihin se liittyi, mutta ajatus oli tämä: kun gobeliinin kuvaa tarkastelee, se näyttää yhdenlaiselta. Mutta kun kurkistaa kuvakudoksen taakse, kuva muuttuu toiseksi. Se näyttäytyy peilikuvana, värit vastakkaisina, toisenlaisina kuin juuri äsken. 

Sellaista on elämäkin.




Kuvia isän lapsuudesta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti