Venäläinen ilta

Vietimme viime vuoden lopulla suvun kesken kreikkalaista iltaa. Pöytään katettiin tuolloin tsatsikia, oliiveja, lammaspiirakkaa, viininlehtikääryleitä, mussakaa, suklaatorttua. Ruuat olivat herkullisia ja ilta mukava. Niinpä päätimme jälleen kokoontua saman pöydän ääreen. Tällä kertaa menu oli venäläinen.

Sisarusteni puolisot ovat kaikki loistavia kokkeja, joten ruoka oli taas mainiota. Toisen veljeni vaimo oli laittanut jo aamulla naudanlihaa pataan hautumaan suolakurkkujen, tomaattisoseen ja smetanan kanssa. Kannen alta paljastui herkullinen stroganoff. 

Joku epäili, ettei stroganoff ole venäläinen ruoka, mutta on se. Kuulimme todisteeksi sen syntyyn liittyvän tarinan: 1700-luvulla elänyt kreivi Aleksandr Stroganov oli ollut epäonnisella metsästysmatkalla. Kokin ruokatarvikkeet olivat alkaneet huveta reissussa. Kreivi keksi jatkaa lihapataansa suolakurkuilla, ja näin klassikkoresepti oli syntynyt. Sittemmin kreivi tarjosi ruokaa itselleen Katariina Suurelle.

Laitoimme pöytään suolakurkkuja myös lisukkeeksi, samoin punajuuria  ja hapankaalia. Äidin tekemät karjalanpiirakat istuvat aina kokonaisuuteen, olipa kyse mistä ruuasta tahansa.

Minä tein alkupalaksi tsaarin kurkkukeittoa, jonka ohjeen olen saanut ystävältäni Päiviltä. Päivi tiesi kertoa, että se on vanha Venäjän hovin alkukeitto. 

Jälkiruuaksi herkuttelimme hedelmärahkalla ja mansikoilla täytetyillä tuulihatuilla ja joimme tietenkin kahvia.

Niin kuin venäläiseen iltaan kaiketi kuuluu, kuohuviiniä, vodkaa ja valkoviiniä virtasi ja laulu raikui.

Seuraavaksi päätimme tehdä Lapin ruokia, ja menu alkoi jo hahmottua. Ja sen jälkeen on aasialaisen keittiön vuoro. 

Sisko kuvasi.