Huutopussia ja jokeria

Tässä talossa on aina pelattu korttia. Kun olin lapsi, mummo, pappa, äiti ja isä istuivat usein luppohetkinä keittiönpöydän ääressä pelaamassa huutopussia.

Minulla on hyvin varhainen muistikuva: olin unen rajamailla sängyssäni vanhassa makuuhuoneessamme. Keittiön ovi oli raollaan, ja sieltä heijastui valojuova lattiaan. Keittiöstä kuuluivat kotoisat kortinläiskinnän äänet. Väliin pappa kirota täräytti. 

Pelissä ”luvattiin” ja "passattiin". En vieläkään oikein tiedä, mitä ne tarkoittavat, sillä en itse koskaan opetellut kortinpeluuta.

Äiti ja isä pelasivat korttia myös viereisellä mäellä asuvan sukulaispariskunnan, Alvan ja Enskan, kanssa. Kun Alva ja Enska olivat kävelleet meille pelaamaan, oli äidin ja isän mentävä vuorostaan heille. Kesällä kortit jaettiin puutarhapöydällä, ja välillä keitettiin tietenkin kahvit. Alva ja äiti pelasivat aina Enskaa ja isää vastaan. Joskus naiset käyttivät pelissä epärehellisiä konsteja ja antoivat toisilleen merkkejä silmäniskuin. Äiti arvelee, etteivät miehet koskaan saaneet tietää tästä vilunkipelistä, saati että olisivat itse alentuneet moiseen.

Enska merkitsi kauniilla käsialallaan tulokset ruutuvihkoon sarakkeiden ”Tytöt” ja ”Pojat” alle. Yleensä hän kirjoitti myös huomioita pelin kulusta. Enska käytti sanoista vain ensimmäisiä kirjaimia, joten merkinnät olivat varsin mystisiä. Mutta kun koodi Enskan tulkkauksella avautui, viestistä paljastui aina jotain nokkelaa ja hauskaa. Merkintöjä kertyi vuosien saatossa sivukaupalla.

Äidin onneksi sisareni, toinen veljistäni ja osa suvun nuorisosta jatkanut perinnettä. Kun menen yläkertaan äidin luo, siellä saattaa olla korttipeli käynnissä. Joskus nuorisoa on paikalla useampiakin. He pelaavat jokeria. Sen pelin äiti oppi lomaillessaan sisarensa kanssa Israelissa. Peliä on opetettu menestyksekkäästi myös nuorten puolisoille.

Peli on auki jokerissa.

Äiti ja mummo pelasivat muinoin myös halmaa. Se on vanha lautapeli, jota jopa minäkin osaan. Mummo ja äiti istuivat usein kesäisin verannan pöydän ääressä halmaa pelaamassa. Toisinaan pappa tarkkaili peliä mummon selän takana ja osoitteli vapaita reittejä: ”Kato nyt äit, tuosta vaan mänet: hop, hop, hop.”

Kun muutin takaisin tähän taloon, kaivoin halman esiin. Onhan minunkin jotakin pelattava, jo perinteitten vuoksi. 

Sisko kuvasi.