Mankassa pauhasi Uriah Heep

 

Veljet saivat Ruotsin matkalla tädin tekemät upeat nahkatakit.

1970-luvulla oli aina kesä, tai joskus joulu.

Kesäisin saapuivat kiihkeästi odotetut Ruotsin vieraat. He toivat mukanaan kaikkea jännittävää: Jofan t-paitoja, Maraboun suklaata, karkkinarua, käsilaukkuja, koruja ja puheessaan kiehtovan soinnin. Vaikken saanut selvyyttä heidän keskinäisestä jutustelustaan, käsitin, että kaikki, mitä sanottiin ruotsiksi, oli jotenkin kiinnostavaa, pirteää ja positiivista. Meille he puhuivat tietenkin suomea, mikä sekin kuulosti heidän suussaan hauskalta. En ollenkaan ymmärrä vääntöä pakkoruotsista: ruotsihan on ihanaa!

Yhtenä kesänä saimme tuliaisiksi puukengät, hollannikkaat, joihin oli maalattu kukkakuvioita ja meidän nimemme. Ruotsin vieraat majoittautuivat aina pihamökkiin. Heidän vierailunsa ajaksi se muuttui kiehtovaksi keitaaksi.

Serkkutyttö surautti Ruotsista meille poikaystävänsä Mustangilla. Äidillä taitaa olla peruukkikausi meneillään.

Eräänä jouluna veljet saivat lahjaksi yhteisen kasettimankan. Siitä alkoi talossa ihan uusi aika. Mankassa pauhasivat Black Sabbath, Uriah Heep, Gary Glitter, Hurriganes. Viktor Galborrek oli veljien mielestä kauhean hyvä, mutta Ruotsin serkku nauroi: miten te viitsitte tällaista idioottia kuunnella!? Rauli Badding Somerjoen ja Kasevan kappaleet olivat minusta jotenkin värisyttäviä.

Kun kysyin sisaruksiltani, mitä heille tulee ensimmäisenä mieleen 1970-luvusta, vastauksia ei tarvinnut kauan odottaa.

Vanhin veli: pitkät tukat, nahkarotsit, leveät lahkeet, amerikanraudat, ekat kännit, ekat tyttökaverit, kasettimankat, kotibileet, tanssipaikat, bodaus, hihattomat paidat, joissa pullisteltiin henkeä pidätellen, soijasta ja maidosta itse tehty proteiinijuoma, ekat työpaikat.

Toinen veli: armeija, tanssipaikat, opeteltiin viinanjuontia vaihtelevalla menestyksellä (serkun koulun vahtimestari haki rommiviinaa, joka oli tosi pahaa, eikä sitä ymmärretty sotkea mihinkään limsaan – ehkä onni, hän totesi), twisterin (voimailujousi) vääntäminen, isän huutokaupasta ostama ensimmäinen mopo.

Sisko: Ruotsin vieraat ja heiltä saadut vaatteet, äidin tekemät neuleet, pihamökin kesähuone, poikien eka mankka, jappis (pihamökin ympärillä sekä meidän ja naapuritalon välissä olleella mutakasalla kulkenut polku, jota ajettiin pyörillä).

1970-luvun alussa veljellä oli vielä lyhyet hiukset ja kaulassa mummon tekemä nahkakoru. Hän oli ostanut kuvassa olevan ensimmäisen oman moponsa 30 markalla. 

Minä muistan, että veljet antoivat hiustensa kasvaa ja vetivät jalkaansa leveälahkeiset housut. He käyttivät ruskeita, vakosamettisia Retu-kenkiä tai varvassandaaleita, tanssipaikoille lähtiessään paksupohjaisia, korkeakantaisia kenkiä. Yksissä oli kellertävä ruutukuvio ja muovimainen pinta.

Äidillä oli korkea kampaus tai peruukki ja suuret muoviset päivänkakkarakorvakorut. Hänen koruvalikoimastaan löytyi monenlaisia korvanlehtiin napsautettavia muovikukkia ja -pallukoita. Minä ja siskoni saimme froteiset shortsiasut: omani oli sininen, siskon punainen. Meillä oli myös froteiset bikinit. Sisko muistaa, että talossa vieraili kiertävä pölynimurikauppias. Pallo-Hoover sai väistyä modernin pitkulaisen Electroluxin tieltä.

Heitimme tikkaa, pojat pelasivat koronaa ja pingistä. Kesällä söimme usein pihalla muovisen, keltaisen aurinkovarjon alla. Joskus grillattiin – kaiketi makkaraa – jalallisessa pyöreässä hiiligrillissä.

Mummon ja papan kanssa kesäisellä aterialla.

Yhtenä kesänä äiti ja isä tekivät veljieni kanssa matkan Ruotsin sukulaisten luo. Muutaman vuoden kuluttua oli siskon ja minun vuoro. Emme olisi mahtuneet kuplavolkkariin yhdellä kertaa, vaikka lyhyemmät mummolamatkat taittuivatkin niin, että yksi meistä istui tavaroille tarkoitetussa takalokerossa.