”Paskahäntiä mie ossaan kyllä lypsää”

Mummo oli monin tavoin poikkeuksellisen lahjakas. Hän koki oman aikansa lahjakkaan lapsen tragedian: perheellä ei ollut mitään mahdollisuuksia kouluttaa tytärtään. Kun mummo kävi kansakoulua 1910-luvulla, tuli opettaja varta vasten kotiin tapaamaan hänen vanhempiaan. ”Kyllä teidän pitää laittaa tuo tyttö oppikouluun, kun se on niin etevä”, oli opettaja kehottanut. Perhe olisi kyennyt lähettämään tyttären vain karjatalouskouluun, sillä oppikoulussa opiskelu oli kallista. "Näitä paskahäntiä mie ossaan kyllä lypsää kouluja käymättäkin!”  tuumasi mummo siihen.

Niinpä hän teki koko elämänsä ajan mitä moninaisimpia töitä ilman koulutusta. Hän aloitti pitkän työuransa naapurin lasta hoitamalla. Lapsenpiika oli tuolloin vain itsekin vielä kovin pieni. Hän joutui nukuttamaan hoidettavansa sylissään lattialla istuen ja vierittämään siitä varoen matolle, koska ei olisi jaksanut nostaa tätä sänkyyn. Seuraavaksi hän oli paimenena, sitten piikana monissa taloissa. Naimisiin mentyään mummo pesi kylän rouville pyykkiä, tärkkäsi, ompeli, virkkasi. Poljettava ompelukone ruksutti iltamyöhään.

Mummo, pappa ja äiti joskus 1950-luvulla. Mummo katsoo tomerana tulevaan, niin kuin aina.

Mummo työskenteli myös muun muassa sahalla, tehtaassa ja koulun keittiössä sekä piti kioskia. Äiti oli jo meneväinen nuori tyttö silloin 1950-luvun alussa, kun mummolla oli kioski. Äiti oli luvannut tulla kioskiin tuuramaan mummoa, että tämä pääsisi kirkkoon keskimmäisen tyttärensä kuulutuksia kuuntelemaan. ”Muuten tulee kuuroja lapsia”, taikauskoon taipuvainen mummo painotti. Äiti unohti koko asian ja jäi ystävättärensä luokse yöksi. Kotiin tultuaan hän sai huutia, kun mummo ei ollut voinut jättää kioskia kirkonmenojen ajaksi. Ihan hyväkuuloisia kaikista kolmesta keskimmäisen tyttären lapsesta kuitenkin tuli.

Se, että mummo pärjäsi lehmien kanssa ilman karjatalouskouluakin, piti kyllä paikkansa. Perheen ollessa evakossa Laukaassa talon emäntä tiuski: "On se ihme, kun tuon siirtolaisen lehmä on aina lypsyaikaan portilla huutamassa, ja minä saan hakea omiani pitkin saloja!" Perjakka odotti mummoa portilla ja seurasi häntä navettaan ilman liekaa.  

Mummon salainen ase oli tämä: kun menee ostamaan lehmää, on laitettava leipäpala kainaloon ja annettava se lehmälle heti. Tämän jälkeen lehmä ymmärtää kuuliaisesti seurata sitä, jonka kainalossa hautuneen leipäpalan on saanut syödäkseen.