Monta rautaa tulessa

Kaulan asennosta päätellen puistotiellä taitaa liikkua joku.

Elämme kiireistä kevättä, kuinkas muuten. Talossa on monta päällekkäistä projektia meneillään. On suurempaa ja pienempää hommaa: osaan niistä menee kuukausia, osaan päiviä, jotkin valmistuvat hetkessä. On likaisia töitä, ja vähän siistimpiä.

Likaisimpiin lukeutuu vanhan öljysäiliön purkaminen. Markku aloitti työn jo kuukausi sitten. Paksun metallin leikkaaminen on hidasta, mutta alku oli kaikkein haastavin. Ongelmia tuotti ensimmäisen reiän tekeminen säiliöön, jonka pohjalla lillui vielä muinaiset öljyt. Mutta nyt on luukku auki ja säiliön pohja putsattu. Homma jatkuu sitten, kun siihen löytyy aikaa. Joskus tulevaisuudessa meillä on kolmentuhannen litran öljysäiliön tilalla varsin mukavankokoinen työtila.

Kattoikkuna, se murheenkryyni, on saatu onnellisesti umpeen, mutta sääolot ovat vaikeuttaneet työn viimeistelyä katolla. Kunhan sateet hellittävät toviksi, pressun tilalle saadaan oikeat kattohuovat.

Tyhjennämme liiteriä, jonka maapohjalle alimmat puupinot ovat vuosien saatossa lahonneet. Kun saamme kaiken ryönän siivottua, Markku tekee liiteriin laittian, joka päästää ilman kiertämään ja kuivattaa puut paremmin. Sitten voimmekin siirtää ulkona olevat lukemattomat klapipinot sinne, minne ne oikeasti kuuluvat. Ja pääsemme tekemään uusia pinoja uutukaisella klapikoneellamme. Hankimme sen kimpassa veljeni kanssa.

Liiterin tyhjennys lukeutuu sekin likaisiin töihin.

Nämä odottavat pääsyä liiteriin...

...ja nämä klapikoneeseen.

Sivelin mustalla puuöljyllä viljelylaatikot, jotta ne keräisivät lämpöä mahdollisimman paljon. Laatikoitten väleihin aion laittaa oksasilppua – kunhan saamme sitä tehtyä. Laatikoihin tarkoitettuja taimia tursuu joka puolella taloa yläkertaa myöten. Osa on sijoitettu Markun taloonkin, keittiön valoisalle ikkunalle. Kunhan kelit lämpiävät, pääsemme äidin kanssa istutuspuuhiin. Laajennamme laattikkoviljelmiämme myös talon aurinkoiselle seinustalle.

Lasista kasvihuonetta pääsemme rakentamaan tämän kuun puolivälissä, kun tilaamamme tarvikkeet saapuvat. Sen valmistumiseen saakka tomaatin- ja kurkuntaimia on kiikuteltava vanhan kasvihuoneen ja sisätilojen väliä.

Siskon vinkistä innostuin idättämään varhaisperunaa suurissa kukkaruukuissa sisällä. Idut ovat työntyneet jo mullasta, ja ensimmäiset pienet lehdet vihertävät. Tänään siirsin ruukut ulos aurinkoon. Ehkä meillä tosiaan syödään juhannuksena omia uusia perunoita.

Tänään aiomme hakea pihalle peräkärryllisen multaa.

Ja pian on tartuttava kylpyhuoneremonttiin. Se tulee kestämään vähintäänkin koko kesän. Ja saattaa osoittautua likaiseksi työksi – riippuen siitä, mitä 70-luvun seinä-, lattia- ja kattorakenteiden uumenista paljastuu.

Ei tästä vanhasta talosta ja pihasta taida koskaan valmista tulla, mutta tärkeintä onkin tekeminen. Ja se, että tekeminen on mukavaa.

Ensi sunnuntaiksi toivomme auringonpaistetta, jotta voimme nauttia äitienpäiväkahvit ulkosalla. Sisko on tilannut juhlapäiväksi kymmenen litraa ystävänsä tekemää italialaista gelato-jäätelöä, joka on kuulemma taivaallisen hyvää. Sukua toivotaan piipahtamaan kahville, kun meitä äitejäkin sentään on jo kolmessa polvessa!

Aasa sai kerrankin lekotella sängyn päällä luvan kanssa, kun kannoimme vanhat sänkymme pihalle uusien tieltä. 

Tassut ristissä.