Vasta vietettiin suvun nuorimmaisen ensimmäisiä syntymäpäiviä, ja sehän oli tietysti suuri tapaus. Juhlakansaa saapui taloon siinä määrin, että kahvia keiteltiin useammassa erässä, pannukaupalla.
Onneksi juhlimme jo sunnuntaina, vaikka oikea yksivuotissyntymäpäivä olisi ollut vasta tiistaina. Synttärisankari kun sairastui silloin pahimmoilleen nuhakuumeeseen, joka jatkuu edelleen. Hän ehti sentään upottaa sormensa kermavaahtoon ja päästä kakun makuun ennen ensimmäistä oikeaa flunssaansa.
Sukumme luottoleipuri, veljeni tyttäristä keskimmäinen, huolehti taas tarjoiluista. Hän on erinomaisen taitava tekemään täyte- ja voileipäkakkuja. Niitä on nautittu vuosien varrella juhlassa jos toisessakin. Tällä kertaa syntyi nallekakku. Päivänsankarin äiti oli piirtänyt siihen kaavat.
Oma kuopukseni oli kakusta niin vaikuttunut, että tilasi samanlaisen omille 18-vuotispäivilleen ensi kevääksi.
Onneksi juhlimme jo sunnuntaina, vaikka oikea yksivuotissyntymäpäivä olisi ollut vasta tiistaina. Synttärisankari kun sairastui silloin pahimmoilleen nuhakuumeeseen, joka jatkuu edelleen. Hän ehti sentään upottaa sormensa kermavaahtoon ja päästä kakun makuun ennen ensimmäistä oikeaa flunssaansa.
Ja taas leipurilla on tekeillä uudet kakut. Huomenna tanssitaan häitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti