Helatorstai ja aktivoitunut puutarhageeni

Näkymä äidin ikkunasta aamupäiväkahvin aikaan.

Aasaa ei tänään huvita herätä, vaikka päivä on jo pitkällä. Koiranilma ei ole sitä varten.

Helatorstai. Sataa kylmää vettä. Ulkona on synkkää ja talossa sisällä hämärää. Valoisimpia paikkoja etsiessäni pyörittelen hermostuneena taimiviljelmiäni paikasta toiseen. Pitäisi päästä istuttamaan. Multaakin on haettu enimmäiset 600 kiloa. Tilanne jumittaa pahasti niin sisällä kuin pihallakin.

Pirkko Kotirinta on kirjoittanut tämän päivän Helsingin Sanomiin hauskan kolumnin puutarhageenin aktivoitumiseta. Hän havainnoi siinä ikänäköä: "Ikänäköinen odottaa kevään ensi merkkejä ahnaasti ja tajuaa vihjeet ja vivahteet. Hän huomaa kaikkein hennoimman viherryksen aavistuksen ja panee merkille asteittaisen lehtivihreän yltymisen valtavaksi klorofyllisinfoniaksi. Juhannuksen maissa väri on jo niin syvä ja ylitsevuotava, että rintaa puristaa."

Tämän aamun tunnelmia kukkapenkissä. 

Helatorstain, vanhan pakanallisen kevään juhlan tienoo on Kotirinnan mukaan ikänäköiselle kiihkeää aikaa: "Tiettyyn pisteeseen asti ihmisen näköaistia ohjaa lähinnä hormonitoiminta. Vihreän eri sävyjen tarkkailu jää kakkoseksi, kun kaiken huomion vievät mehevämmät kohteet. Kunnes eräänä päivänä hormonimyrsky laantuu. Silloin aktivoituu puutarhageeni. Sen vaikutus on vahvimmillaan juuri näihin aikoihin, helatorstain maissa."