Näkökulmia puutarhaviljelyyn

 

Oli pari aurinkoista, lämmintä, lempeää päivää. Ne vetivät pihalle niin, että iltaisin on poskia kuumottanut. Tuomi kukkii. Tuoksuu alkukesältä.

Olen vähin erin rahdannut taimiviljelmäni ulos aurinkoon. Ne ovat surkeita. Maaliskuulta saakka hartaasti vaalimani kelloköynnökset joko paloivat tai paleltuivat heti ensimmäisenä ulkoilupäivänään, vaikka olivat harson alla. Muutkaan kasvini eivät juuri kukoista. Vielä kukaan ei ole tunnistanut purjosipuleitten taimia. Lankamaisia huituloita arvaillaan ruohosipuleiksi.

Tämä sai olla viimeinen kerta, kun yritän taimikasvatusta hämärissä huoneissa. Kasvihuoneessa taimien paapominen onkin sitten toinen juttu, ja näillä näkyminhän meillä ensi keväänä on uusi sellainen.

Havahduin yhtenä aamupäivänä kahvipöydässä siihen, kuinka eri tavoin meillä lähestytään tulevaa kasvihuoneprojektia. Alla olevat kuvat – jotka eivät ole lavastettuja, vaan autenttisesta kymmenkahvitilanteesta otettuja – kertovat siitä omaa kieltään. On kuva Markun puolelta pöytää, ja minun. Miesnäkökulma ja naisnäkökulma.

Markku toimii ja minä haaveilen. Hän laskee ja mittaa, lapioi maata, sahaa lankkuja, junttaa paaluja maahan. Minä selailen kahvikuppi kädessä puutarha- ja sisustuslehtiä: Tuleeko meidänkin kasvihuoneeseen tällaiset vanhat pariovet? Tai ainakin yksi puuovi? Kolmioruutuisia ikkunoita? Entä päätyyn pyöreä ikkuna? Kai sisälle tulee hyllyjä? 

Tästä lähtee rakentumaan uusi kasvihuone.

Minun metodeillani ja tarmollani vain ei synny mitään valmista. Viljelylaatikotkin olivat tästä hyvä osoitus. Minä jäin miettimään, miten niitä nyt oikein alettaisiin sommitella talon seinustalle. Kun tulin töistä kotiin, laatikot oli sijoitettu täsmälliseen riviin ja täytetty mullalla. Ja hyvä tuli. Pääsin suoraan kylvämään ja istuttamaan.

Veljeni ja hänen avovaimonsa taitavat olla toimissaan keskenään samaa maata. Heidän taloudessaan tuntuu tapahtuvan yksituumaisen nopeasti ja tehokkaasti. Veljeni haki toissapäivänä vanhan kasvihuoneemme, mistä äiti totesi: Hyvä, että päästiin tuosta röpisköstä eroon. Totta kyllä, kasvihuone oli parhaat päivänsä nähnyt, mutta en hetkeäkään epäillyt, etteikö se nousisi uudessa kodissaan uuteen kukoistukseen.

Eilen veljeni sitten jo soittikin. Kasvihuone oli valmis ja valkoviini jäähtymässä.

Kävimme ihmettelmässä: seinät oli pesty puhtaiksi, uusi lattia ladottu punaisista tiilistä, tomaatit istutettu kasvusäkkeihin ja muut kasvit ruukkuihin, liukuoven mekanismi korjattu. Yhdessä nurkassa roikkui amppelitomaatti. Kattoon oli viritetty metallilanka, johon voi syksyn tullen ripustaa vaikka kynttilätuikkuja.

Meillä laitettiin eilen peruna maahan. Markku teki kuokalla vaot ja äiti istutti perunat. Minä eksyin kellariin tutkimaan, kuinka joriininjuuret ovat selviytyneet talven yli.

Tänään sataa vettä. 

Ruukkuperunat ja tomaatit saivat siirtyä vanhasta kasvihuoneesta talon seinustalle.