Kesäisiä tuokiokuvia

(Prologi: Minulla on ollut ongelmia tietokoneeni kanssa, joten en ole saanut päivitettyä blogianikaan vähään aikaan. Eilen selvisi, että kone oli mennyt perusteelliseen juntturaan: kaikki, mitä se oli viime vuosina niellyt sekaviin sisuksiinsa, on nyt mennyttä. Nolointa tietysti on, että tämä tapahtui jo toistamiseen. Olen maksanut oppirahat nyt kahteen kertaan. Jokohan oppi menisi perille? Tämä olkoon siis uusi alku: tästedes tallennan järjestelmällisesti, varmuuskopioin tunnollisesti, kiellän kuopusta lataamasta pelejä koneelle...)

Muuten elämä talossa on sujunut mukavan kesäisesti. On lomailtu ja tehty töitä sopivassa suhteessa. Sukua on piipahdellut tämän tästä; vilkkaimpana päivänä talossa sattui käymään oman väen (neljä henkeä ja kaksi koiraa) lisäksi kymmenkunta lähisuvun jäsentä ja kolme koiraa. Kesäaika on yhtä kahvinkeittelyä!

Silmä alkaa tottua nurmikolle pystyttämäämme, aluksi pröystäilevältä tuntuneeseen paviljonkiin. Se on ollut käytössä miltei päivittäin: paviljongin suojassa on syöty, istuttu viinilasillisella tai kahvilla, pelattu korttia. Laitoin tuoksuherneitä itämään: tarkoitukseni on verhoilla paviljonki viehkosti kukkivin köynnöksin. Toivottavasti kesä on pitkä ja lämmin, jotta ne ehtivät kasvaa.

Ensimmäinen kesäateria paviljongissa nautittiin heti sään salliessa. 

Yhdelle aterialle siskontyttö loihti mozzarellasalaatin.

Päiväunet paviljongissa.

Toissayönä muutimme Markun kanssa kesäkamariin nukkumaan, koska kuopus katsoo talossa NBA-pelejä kaiket yöt. Erilaiset vuorokausirytmit on näin mahdollista sovittaa ilman suurempia konflikteja. Rauha on säilynyt ja hyvin on nukuttanut.

Olemme tehneet puutarhatöitä myös Markun talon pihalla. Jo alkukesästä siirsimme sinne täältä muutamia viinimarjapensaita, joiden jatkoksi ostimme yhden viherherukan ('Venny'). Kaivoimme veljeni pihalta tyrnipensaan vesoja ja istutimme ne tontin laitaan. Siellä on tilaa, ja minä aloin jo suunnitella laajempaa tyrnipuistoa. Ja voisihan sinne istuttaa myös kirksikkapuita, ja miksei omenaakin... Yllättäen viljelemme siis jo kolmessa paikassa.

Viime lauantai tuntui ensimmäiseltä oikealta kesälauantailta. Saunoimme Markun rantasaunassa ja uimme, usemman kerran. Kun istuimme saunan kuistilla vilvoittelemassa, edessämme lipui parvi kuikkia. Meidät havaittuaan ne sukelsivat yhtä aikaa ja nousivat pintaan käsittämättömän kaukana, monen sadan metrin päässä.

Löylyjen välissä saunan kuistilla.

Aurinko laskee lähisaaren taakse.

Alkuviikosta vierailimme veljeni mökillä. Siellä oli mukavaa ja leppoisaa, niin kuin aina. Luonnonrauha erämaajärven rannassa on ihmeellistä. Vaikka sää muuttui viileäksi ja sateiseksi, oli pakko istua hytisemässä kuistilla niin ilta-aterialla kuin aamukahvillakin. Sisälle ei kerta kaikkiaan raaskinut mennä.

Talomme kaappien uumenista löytyi nippu avaimia, jotka eivät sopineen mihinkään lukkoihin. Veljenvaimo halusi ne. Mökkikäynti paljasti, mihin hän niitä tarvitsi: tuulikelloon.

Tänään on merkittävä päivä. Esikoinen ilmoitti saaneensa pitkittyneet opintonsa päätökseen ja valmistuneensa viimeinkin sosionomiksi. Vielä tänään pitäisi myös yhteishaun tulosten selvitä. Missä mahtaa opiskella kuopus ensi syksynä?