Kaupungin laidalla hiljaista

Olemme viettäneet kaupunkijuhannusta, mikä näillä keleillä tuntuukin hyvältä ratkaisulta. Sitä paitsi, juhannustaikahan tunnetusti pakenee keskikesän juhlan aikaan rannoilta, niemistä ja notkelmista kaupunkiin. On ihan hiljaista, tuoksut voimistuvat, lintujen äänet ja muut luonnon äänet kuuluvat selvemmin. Tänä aamuna piti oikein pysähtyä kuuntelemaan: kaupungin taustahumu, joka normaalioloissa on niin itsestäänselvää, ettei sitä edes tiedosta, on vaimennut tyystin. Käki kukkui, vaikka luulin, että se oli jo saanut vihneen kurkkuunsa.

Kuopus otti Aasan mukaan lähtiessään isänsä kanssa maalle koko pitkäksi viikonlopuksi. Kun pakollinen koiranulkoilutus on jäänyt päiväohjelmastamme, olemme käyneet pyöräilemässä. (Se on harvinaista, sillä tavallisesti liikkuminen ilman koiraa tuntuu hölmöltä.) Aattona kävimme pyörillä hakemassa rauduskoivun oksia saunavastoihin. Eilisaamuna pyöräilimme veljen ja hänen naisystävänsä Sarin luokse puutarhakierrokselle ja aamukahville, illalla taas siskon luokse saunaan ja syömään. Matkat tosin eivät ole järin pitkiä, mutta voin kuitenkin sanoa pyöräilleeni!

Aattona äiti torhastautui aamuyhdeksältä nostamaan lippua salkoon. Hetken päästä hän havahtui, että liputuspäivä onkin vasta juhannuspäivänä. Asiaa hetken selviteltyämme totesimme, että lippu kuuluu nostaa salkoon aattona iltakuudelta ja se saa liehua ilmassa läpi yön ja seuraavan päivän. Laskimme lipun äkkiä alas, ja operaatio toteutettiin oikeaoppisesti illalla.

Aamutuimaan.

Juhannusaattona kello 18.00.

Juhannusaaton suuri juhlahetki oli kylpeä pihasaunassa äidin tekemillä vastoilla. Se tuoksu!

Äidin tekemät.

Kaupunkioloihin sovellettu juhannuskoivu. 

Kurkkaus sinisen kesäkamarin ikkunasta.

Olemme ottaneet juhannuksen suomat vapaapäivät rennosti: nukkuneet niin pitkään kuin huvittaa (eilisaamuna peräti kahdeksaan!), puuhailleet pihassa (veljen naapurissa tapasin hengenheimolaisia: pariskunnan joka vietti innoissaan juhannusta tekemällä puutarhatöitä), syöneet hyvin, juoneet viiniä. Jalkapalloakin on katsottu.

Tuleva projekti: Markun tontin laidalta löytyi vanha aidanpätkä, joka tulee reunustamaan kasvimaatamme. 

Peruna kasvaa kotipihassa mallikkaasti, mutta eilen totesimme, että mökillä monet perunanvarsista olivat paleltuneet!

Ruukkupuutarha voi hyvin. 

Sari toi ihastuttavan vaaleanpunaisen verenpisaran, jonka aion saada säilymään kellarissa myös talven yli.

Olen siirtänyt työhuoneeni vanhaan keittiöön, nyt kun kulku sen ja "salin" välillä on Markun aloittaman remontin myötä jälleen käytössä. Salin pitkälle pöydälle, joka oli jatkuvasti kirja- ja paperipinojeni peitossa, voi nyt kattaa ruuan vaikka kymmenelle hengelle. Siellä onkin aterioitu ahkerasti, niin myös juhannuksena, kun ulkoruokailu ei kolean sään vuoksi houkutellut.

(Salin remontin on tarkoitus jatkua verkalleen. Ehdotin, että tavoitteeksi asetettaisiin äidin kahdeksankymppiset. Jospa niitä juhlittaisiin kahden vuoden kuluttua täysin remontoidussa tilassa?)

Ja lopuksi tärkeä uutinen, joka ei ihan ehtinyt mukaan edelliseen tekstiini: perheessäni on paitsi tuore sosionomi myös tuleva lähihoitaja. Yhteishaussa kuopukselle avautuivat paikallisen sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen ovet. Yhdestätoista serkuksesta viimeisenä hän astuu nyt omalla tavallaan aikuiseen elämään.