Touhua ja toimitusta

Aika menee valtavan nopeasti, niin kuin aina keväisin. Jouluruusu työntää jo nuppuja kukkapenkissä talon seinustalla. Nyt on sadellut pari päivää, mikä tietää lähtöä viimeisillekin lumenrippeille. Poikkeuksellisen talven jälkeen on poikkeuksellinen kevät: äiti ei ole huokaillut kertaakaan sitä, kuinka lumet lähtevät kaikkein viimeiseksi meidän tontiltamme!

Viime viikko suorastaan vilahti silmissä. Yritän tavoittaa siitä edes päällimmäisiä:

Kuopus täytti eilen kuusitoista. Samana päivänä hänen korisjoukkueensa sai b-poikien Final Four -turnauksessa pronssia. Oli epätodellisen vähästä kiinni sekin, ettei joukkue päässyt kultapeliin: yhden pisteen tappio ratkesi viimeisten sekuntien aikana! Mutta hieno on pronssimitalikin. Kyllä sen jälkeen kelpaa suunnata Easter-turnaukseen Lahteen. Ensi viikonlopun turnauksessa vierähtää kuopuksen pääsiäinen, monen aiemman vuoden tapaan.

Viikkoon mahtui useampikin aurinkoinen päivä. Sellaisina lähdin Aasan kanssa metsään kevättä haistelemaan ja viivyin pitkään.

Yhtenä päivänä suvun tyttäret (kolme heistä) intoutuivat tekemään liki kahdeksan kilometrin lenkin koirien kanssa. Mukaan pääsivät Aasa, Bombo ja Taavi. Waldo oli sillä aikaa meillä hoidossa.

Yrittänyttä ei laiteta, sanotaan.

Isojen koirien kimppakävelyllä.

Waldo ja Bombo vierailivat meillä Aasan mielestä ehkä turhankin usein. Kun pojat temmelsivät rasittavasti Aasan valtakunnassa, se vetäytyi ihmisten seuraan ja piti hiljaista, valittavaa ääntä, joka ajoittain uhkasi yltyä murinaksi. Aasa on talon kuningatar, jolla alkaa olla jo iänkin tuomaa arvokkuutta. Rajansa kaikella, maalaisserkkujen riehumisellakin.

Parina iltana teimme puuhommia Markun talolla. Yksi koivu kasvoi niin lähellä sähkölankaa, että ammattimies, sukumme metsuri, kävi kaatamassa sen. Hommaan ei häneltä montaa minuuttia kulunut.

Ja urakan päätteeksi metsurin rapsutus Waldolle.

Lisäksi: ihmettelin odottavan äidin päivittäin kasvavaa mahaa (laskettuun aikaan on enää kuukausi).

Pelasin iltaisin korttia äidin ja Markun kanssa, mutta peli kävi niin kiivaana, että aloimme vakavasti harkita pelaamisen rajoittamista viikonloppuihin ja vapaapäiviin.

Toimitin ensimmäistä kertaa aluelehteämme. Lehteä tehdään mukavassa talkooporukassa ja -hengessä, ja homma osoittautui oikein antoisaksi.

Aloitin miltei huomaamatta jälleen uuden viikon.