Kohoavat puupinot

Olin taannoin huolissani siitä, että ehtymättömiltä tuntuneet klapivarannot alkoivat huveta, kun isä ei ollut enää halkoja hakkaamassa ja pinoamassa:

http://kolmensukupolventalossa.blogspot.fi/2012/12/hupenevat-puupinot.html

Isällä oli tapana tehdä tuntikausia puuhommia pihamökin takana edesmennyt Alli-koiramme seuranaan. Pinoja syntyi tasaiseen tahtiin niin kauan kuin isällä elinpäiviä riitti. Isän lähdettyä pinot alkoivat nopeasti ja huolestuttavasti madaltua.

Huoleni puitten loppumisesta on osoittautunut turhaksi. Yhtäkkiä pinot kohoavat jälleen kohti mökin räystäitä, kiitos Markun. Perinteetkin jatkuvat: Markun tehdessä puuhommia Aasa pitää hänelle seuraa.

Tällainen hämmästyttävä muodonmuutos tapahtui parissa päivässä puunrungoille, jotka saimme käyttöömme suvun metsurilta:

Rungot pätkittiin pölleiksi, jotta ne saattoi nostaa peräkärryyn. 

Pöllit kasattiin saunan eteen jatkokäsittelyä odottamaan.

Klapikone, yksi ihmiskunnan nerokkaimmista keksinnöistä. 

Klapikoneella isoimmatkin pöllit halkesivat kevyesti. (Tässä minäkin autoin.)

Markku pinosi puut pihamökin seinustalle taiten. Tähän, saunan ikkunalle, aion asettaa pelakuun!

Valmista tuli.

Kunnes seuraava kuorma haetaan. Sinne jäi kuulemma vielä hyvää tavaraa. Samanlainen pino kohonnee lähipäivinä myös pihamökin toiselle puolen.