Matkalla Eedeniin

Sää on kylmennyt lämpimien päivien jälkeen. Yöllä oli pakkasta. Aamukuudelta kurkkasin huolestuneena kasvihuoneeseen, joka on täynnä idättämiäni pikkuruisia taimia. Onneksi pakkasvahti oli toiminut taas moitteetta. Puhallin käynnistyy, kun lämpötila laskee tiettyyn pisteeseen. Kätevää: minun ei enää tarvitse kanniskella lukemattomia taimiani yöksi turvaan pannuhuoneeseen ja aamulla taas takaisin kasvihuoneeseen.

Lämpimien päivien aikana saimme viljelypuuhat mukavasti alkuun. Touhu sen kun kasvaa, vaikka luovuimme liian työläästä viljelypalstasta. Sen sijaan olemme laittamassa nyt kasvimaita sekä kotipihaan että siskon ja hänen miehensä mökille.

Mökillä on aikanaan ollut komeat kasvimaat, mutta ne ovat olleet viljelemättä seitsemän vuotta. Tuoreilla mökkiläisillä ei ole aikaa viljelyyn, joten me päätimme palauttaa kasvimaat entiseen loistoonsa.

Tavoitetilan löysin erään puutarhakirjan sisäkannesta:

Markku totesi, että tuohon on pitkä matka. Minä olen toiveikas. No, ei kenties tänä kesänä, mutta ehkä jo seuraavana?

Mökki on onneksi lähellä; sinne ajaa meiltä vain parikymmentä minuuttia. Olemme käyneet tulevassa Eedenissämme nyt kaksi kertaa. Heti ensimmäisellä kerralla Markku ongelmitta käynnisti edesmenneen viljelijän jyrsimen, joka oli levännyt puutarhavajassa sen seitsemän vuotta. Minusta se oli hyvä merkki.

Markun jyrsiessä koneella maata minä ja äiti keskityimme keräämään juolanjuuria ynnä muuta sellaista, mitä emme halua nähdä kasvimaalla enää sitten, kun on istutuksen ja kylvön aika. Välillä nautimme eväistä, kahvista ja auringosta aitan rappusilla. Mielestäni alku on lupaava.

Lähtötilanne 25.4. Tässähän voisi kasvaa vaikka millainen pöheikkö, mutta edes puitten taimia ei näkynyt!

Ensimmäinen jyrsintä on tehty. Maa oli vielä aika kosteaa.

Vadelman juuria, juolavehnän juuria... Päällimmäiset on kerätty.

Toinen jyrsintä 27.4. oli jo helpompi. Paikka on täydellinen kasvimaalle: lämmin, aurinkoinen rinne.

Juuria löytyi edelleen.

Kyllä vain: se alkaa näyttää kasvimaan pohjalta.