Äiti on aina tykännyt pilkkimisestä. Hän on osallistunut pilkkikisoihinkin. Kun ajelimme viikko sitten aurinkoisella kelillä Lapista, pilkkijöitä näkyi siellä täällä istuskelemassa järvenselällä. Äiti huokaili: Nuo onnelliset ovat pilkillä!
Eilen päätimme, että nyt on lähdettävä pilkille, tai muuten se jää tältä talvelta kokonaan. Menimme Markun talon rantaan. Jäät ovat jo siinä kunnossa, että uskalsimme liikkua vain ihan rantaviivan tuntumassa. Markku kairasi, äiti istui potkurin päällä pilkkimässä. Vili touhusi mukana.
Minä kyllästyin äkkiä, ja menin sisälle keittämään kahvia. Pilkkimisen salaisuus ei ole koskaan oikein avautunut minulle.
Retken saalis: kerran oli kuulemma nykäissyt, ja syötti oli kadonnut. Kalaa ei tullut, mutta joutsenpari oli lentänyt järven yllä.
Kevät!
 |
| Minä tyydyin katselemaan pilkkitouhua ikkunasta. Sisältä lämpimästä käsin se näytti ihan mukavalta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti