Runebergin päivänä Anno Domini 2014

On Runebergin päivä. Keli on leuto ja tyyni. Lipputangon narut olivat pakkasilla jäätyneet, mutta äiti ja Markku saivat kuitenkin viriteltyä lipun salkoon kansallisrunoilijan kunniaksi. Lippu ei värähdäkään ilmassa, ja yhtä hiljaa seisovat puut sen takana.

Runeberg syntyi Pietarsaaressa tasan 210 vuotta sitten.

Aamun valjettua ilma oli täynnä monenlaista sirkutusta. Lisääntyvä valo tekee ihmeitä. Pari viikkoa sitten havaitsin pihalla vain yhden monotonisen huudon, niin kuin palohälytin olisi piipannut. Silloin oli parikymmentä astetta pakkasta ja vielä aamuhämärä. Huutajaksi paljastui syreenipensaasta hätääntyneen oloinen talitintti, joka oli pörhistänyt kaikki höyhenensä niin, että näytti kelta-mustalta pallolta. Minua säälitti. Toivottavasti se selvisi ja on nyt kepeästi lirkuttavien lajitoveriensa parvessa.

Söimme juuri äitini keittämää ihanaa, paksua hernerokkaa ja keitimme jälkiruuaksi runebergintorttukahvit. Suvun raskaana oleva jäsenkin saapui kahville. Vaikka hän vierailee meillä lähes päivittäin, näyttää vatsa joka kerta suuremmalta. Millainen se mahtaa olla h-hetkellä, toukokuussa?

Suvun kuopuksen ja tulevan kuopuksen kohtaaminen pari päivää sitten.