Pikku puro pulppuaa

Talomme lähimaastossa on puroja, jotka tulvivat vuolaina tähän aikaan vuodesta. Lapsena purot tuntuivat tavattoman kiehtovilta ja jännittäviltä. Oli lumoavaa seurata niiden kuohua. 

Äiti kertoi, että veljeni saattoivat olla tuntikausia teillä tietymättömillä, retkillään metsäpuroille. Eivätkä he olleet silloin vielä kovin isoja. Kerran pienempi veljistä oli pudonnut puroon. Äiti säikähti todenteolla vasta sitten, kun huomasi hänen vaatteidensa kastuneen kaulaa myöten. Äiti piti kovat puhuttelut pojille ja kielsi heitä menemästä enää puroille. Se kaikui tietenkin kuuroille korville.

Sisko muisti, että joku – saattoi olla naapurin isompi tyttö – uskotteli meille, että eräässä purossa asuu näkki. Puron lähistöllä oli siksi aina vähän karmivaa liikkua.

Veljet rakensivat kavereineen majoja syvemmälle metsään, puron varteen ja sen keskellä oleville pienille saarekkeille. He vuorasivat oksista tekemänsä majat saniaisilla. Oli suuri seikkailu, jos joskus uskalsin kulkea intiaanikylään saakka.

Keväisistä puroista mieleeni nousee aina myös yksi kiusallinen muisto. Olen plagioinut kerran elämässäni, törkeästi ja lähdettä mainitsematta. Olin ensimmäisellä luokalla koulussa, kun meidän piti keksiä kevätaiheiset runot. Mieleni oli aivan tyhjä. Äiti sen sijaan riimitteli runon tuosta vain, askareittensa lomassa. Muistan olleeni hämmentynyt siitä, kuinka helposti se häneltä syntyi. 

Runo meni näin:

”Pikku puro pulppuaa,

kevät tulla huristaa,

linnut metsään pesää laittaa,

lapset pajunoksaa taittaa.”

Kirjoitin runon vihkooni. Muutin sanan ”huristaa” ”kiiruhtaa”-sanaksi, koska se tuntui jotenkin runollisemmalta ja teki koko runosta oikeastaan minun tekeleeni. Näin selitin asiaa itselleni. Runot monistettiin luokkalehteen, ja parhaat saivat esittää omansa kevätjuhlassa. Minä olin tietenkin siinä joukossa. Muistan äidin ilmeen, kun hän näki runon luokkalehdessä. Hän ei sanonut mitään. Todennäköisesti opettaja oli kehunut äidille kirjallista lahjakkuuttani. En tiedä, paljastiko äiti minut. Tuskin.

En ole sen jälkeen plagioinut koskaan, ainakaan tietoisesti. Tilaisuuksia olisi kyllä ollut, sillä minusta tuli ammattikirjoittaja. Tämän opin kerrasta.

Sisko kuvasi.