Kesän mystiset airuet
Lämpimät tuulet ovat puhallelleet
pitkin viikkoa. Olen istunut äidin kanssa verannalla kahvilla päivittäin
ihmettelemässä vihreyttä ja kukintaa. Tänään kannoin pojan avustuksella
puutarhakalusteet nurmikolle: ulkona voisi hyvin jo syödäkin.
Äiti on monena päivänä lämmittänyt pihasaunan padassa vettä
ja pessyt käsin villavaatteita ja muuta pikkupyykkiä. Ne kuivuvat hetkessä
ulkona narulla. Ensi viikonloppuna aiomme lämmittää pihasaunan. Kylvemme siellä ensimmäisen kerran talven jälkeen. Miten pitkältä mennyt talvi nyt
tuntuukaan, kun sitä ajattelee!
Särkynytsydän tekee jo nuppuja. Se on mummolasta peräisin olevaa
maatiaiskantaa. Pienet keltaiset narsissit, joita äiti pari kesää sitten toi jostakin ja istutti nurmikkoa reunustavaan kukkapenkkiin, näyttävät leviävän kovasti. Kevätkaihonkukkien sinisyys on – niin, suorastaan
kaihoisaa.
Kirjopikarililjat, kesän mystiset airuet, availevat ruudullisia
kellokukkiaan.
Sisko kuvasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti