Kesä ja nokkoset
Kesä pääsi yllättämään. Isän istuttama luumupuu on jo kukkinut pihan laidalla. Syreenit ja pihlajat ovat juuri puhkeamassa täyteen kukkaan.
Niin moni asia olisi jo pitänyt tehdä: istuttaa taimet
kasvihuoneeseen, kunnostaa palsta kasvimaalla, kylvää siemenet maahan, kerätä
villivihannekset, kitkeä pihan kukkapenkeistä puskevat rikkaruohot, leikata
nurmikot… Ja minä en ole työkiireiltäni ehtinyt juuri mitään.
Pihamökin kamarin sain onneksi siivottua hyvissä ajoin. Tervetuloa kesävieraat! |
Kävimme sentään ostamassa pari tomaatintainta,
kurkun ja kesäkurpitsan. Ne on nyt istutettu kasvihuoneen lämpöön. Taimet näyttävät viihtyvän sijoillaan,
mutta tilaa on vielä jäljellä. Palstalla olemme vasta aloittaneet työt. Venäläiset palstanaapurimme ehtivät jo epäillä, ettemme aloita viljelyä tänä
vuonna lainkaan. Heidän palstansa vaikuttaviin kohopenkkeihin on tietenkin jo istutettu yhtä ja toista. Olen huomannut, että idästä tuleva väki
osaa ottaa maasta hyödyn ja ilon irti varsin tehokkaasti.
Veljeni kävi vasta äskettäin jyrsimässä maan palstallamme, ja äiti
on nyt alkanut tehdä penkkejä. Ostimme punajuuren, porkkanan, pinaatin ja
mangoldin siemeniä, muun muassa, ja valtavasti erilaisia papuja. Äiti haluaa
välttämättä laittaa myös pari vakoa perunaa viime vuosien huonoista kokemuksista
piittaamatta.
Kauhistuin, kun huomasin, kuinka isoja nokkoset jo ovat. Tarkoitus
oli kerätä nuoria, hentoja versoja ja kuivata niitä koko talven tarpeiksi. Äiti
ennätti sentään napsia korillisen pieniä maitohorsmia, kun kävimme eräänä
iltana korvasienessä. Nokkosia on kyllä saatava myös, vaikka sitten niitä turhan
pitkiksi venähtäneitä.
Kiireestä huolimatta olen nauttinut suunnattomasti kesän tulosta ja yhtäkkiä täyteen kukoistukseen röyhähtäneestä luonnosta. Olen tehnyt koiran
kanssa pitkiä metsälenkkejä ja hengittänyt alkukesän ihanuutta. Monella lenkillä – joista pisin oli peräti kymmenisen kilometriä – on ollut mukana myös tyttäreni. Aina tilaisuuden tullen hän on pulahtanut
uimaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti