torstai 30. toukokuuta 2013


Kesä ja nokkoset


Kesä pääsi yllättämään. Isän istuttama luumupuu on jo kukkinut pihan laidalla. Syreenit ja pihlajat ovat juuri puhkeamassa täyteen kukkaan. 

Niin moni asia olisi jo pitänyt tehdä: istuttaa taimet kasvihuoneeseen, kunnostaa palsta kasvimaalla, kylvää siemenet maahan, kerätä villivihannekset, kitkeä pihan kukkapenkeistä puskevat rikkaruohot, leikata nurmikot… Ja minä en ole työkiireiltäni ehtinyt juuri mitään.


Pihamökin kamarin sain onneksi siivottua hyvissä ajoin. Tervetuloa kesävieraat!


Kävimme sentään ostamassa pari tomaatintainta, kurkun ja kesäkurpitsan. Ne on nyt istutettu kasvihuoneen lämpöön. Taimet näyttävät viihtyvän sijoillaan, mutta tilaa on vielä jäljellä. Palstalla olemme vasta aloittaneet työt. Venäläiset palstanaapurimme ehtivät jo epäillä, ettemme aloita viljelyä tänä vuonna lainkaan. Heidän palstansa vaikuttaviin kohopenkkeihin on tietenkin jo istutettu yhtä ja toista. Olen huomannut, että idästä tuleva väki osaa ottaa maasta hyödyn ja ilon irti varsin tehokkaasti.

Veljeni kävi vasta äskettäin jyrsimässä maan palstallamme, ja äiti on nyt alkanut tehdä penkkejä. Ostimme punajuuren, porkkanan, pinaatin ja mangoldin siemeniä, muun muassa, ja valtavasti erilaisia papuja. Äiti haluaa välttämättä laittaa myös pari vakoa perunaa viime vuosien huonoista kokemuksista piittaamatta.

Kauhistuin, kun huomasin, kuinka isoja nokkoset jo ovat. Tarkoitus oli kerätä nuoria, hentoja versoja ja kuivata niitä koko talven tarpeiksi. Äiti ennätti sentään napsia korillisen pieniä maitohorsmia, kun kävimme eräänä iltana korvasienessä. Nokkosia on kyllä saatava myös, vaikka sitten niitä turhan pitkiksi venähtäneitä.

Kiireestä huolimatta olen nauttinut suunnattomasti kesän tulosta ja yhtäkkiä täyteen kukoistukseen röyhähtäneestä luonnosta. Olen tehnyt koiran kanssa pitkiä metsälenkkejä ja hengittänyt alkukesän ihanuutta. Monella lenkillä –  joista pisin oli peräti kymmenisen kilometriä – on ollut mukana myös tyttäreni.  Aina tilaisuuden tullen hän on pulahtanut uimaankin.

Pihasauna lämpeni ensimmäisen kerran viime lauantaina, niin kuin olin suunnitellutkin. Oli se, ihana.



25.5., lauantai. Savu nousee pihasaunan piipusta ensimmäisen kerran.

Äiti alkoi joskus virkata sänkypeittoa, josta tulikin verhot saunan eteisen ikkunaan. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti