Äitienpäiväretki vuorelle

Olen ollut äiti liki 26 vuotta. Yhtä kauan olen saanut nauttia äitienpäivänä vuoteeseen tarjoillusta aamukahvista. Tänä aamuna heräsin ulko-oven kolahdukseen kahdeksan aikaan: kuopus, 15, lähti ulkoiluttamaan koiraa. Jonkin ajan kuluttua keittiöstä alkoi kuulua kolinaa ja rapinaa. Sitten kahvin tuoksu tunkeutui nenään. Poika hoiti homman yksin, kun vanhemmat sisarukset asuvat muualla: ensin hän tarjoili suolaista, sitten makeaa. Äitienpäivän aamukahvista on tullut mukava perinne – ja perinteet, jos mitkä, ovat tärkeitä! Toiseen kattaukseen osallistui tällä kertaa äitinikin.

Suolaista...

...ja makeaa.

Perinteistä puheen ollen: äiti teki tietenkin täytekakun vanhaan tapaan. Kerrosten väliin hän laittoi itse keitettyä omenasosetta ja vaniljakiisseliä, ja kostutti kakun vahvalla sokeroidulla kahvilla. Mummolla oli kuulemma tapana lorauttaa kostukkeeksi myös tilkka kirkasta viinaa. Nautimme toiset kahvit yläkerrassa jo aamukymmenen aikaan, kun vanhin veljeni tuli äitienpäivätervehdykselle ennen lähtöään Kreikkaan.

Me talon asukkaat päätimme tehdä kolmen sukupolven kotiseuturetken. Äiti, minä ja kuopukseni suuntasimme koirien kanssa luonnonkauniille vuorelle. Sen laelta avautuu silmänkantamattomiin upeaa keskisuomalaista maisemaa: männikkömetsää ja rantojen raitaa, jylhää Päijännettä.

Jyrkänteet ovat paikoin mykistäviä. 

Laella on käyty. Poika merkitsee nimemme keloon kiinnitetyssä postilaatikossa olevaan vieraskirjaan.

Ah, polut korpia kiertävät kaidat...

Ihmettelimme, miten nopeasti koivut ovat alkaneet vihertää. Ja mustikka kukkii valtoimenaan! ”Kyllä nyt tulee mustikkaa”, äiti tuumi tyytyväisenä. Jos isä olisi ollut mukana, hän olisi lisännyt: ”Kun ei vain tulisi hallaa.” Isä tarkkaili mustikan kukintaa tähän aikaan vuodesta aina hivenen huolestuneena. Huomaan perineeni tavan.

Retken jälkeen olimme niin nälkäisiä, ettemme alkaneetkaan valmistaa suunniteltua ruokaa, vaan lähdimme ulos syömään. Oli mukavaa.

Oman äitienpäiväni kruunaa jo omilleen muuttaneiden lasteni saapuminen kotiin tänä iltana. Esikoinen pyöräili jo kakkukahville, ja tytärkin tulee sattumoisin pohjoisesta kotipuoleen pariksi päiväksi. 

Saan pitkästä aikaa laumani kasaan.