Rymsteerausta ja verhoilua

Äidin uudessa keittiössä on viihtyisää ja rauhoittavaa. Pakenemme sinne tämän tästä alakerran sekasorron keskeltä, kahville tai korttia pelaamaan. On lohdullista, että edes yksi osa talosta on ihan valmis!  

Äiti päätti vihdoin verhoiluttaa vanhat ammetuolinsa. Hän halusi piristystä hillittyyn, vaaleanharmaaseen sisustukseensa ja päätyi punaiseen kankaaseen. Olen aiemminkin kirjoittanut näistä tuoleista, jotka äiti ja isä hankkivat ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa. Verannalle nostettu ammetuoli oli lapsuudessani selvä kevään merkki. Nyt tuolit loistavat äidin olohuoneessa. 

Alakerrassa kuopuksen huone on tyhjennetty ja katto avattu. Ja tottahan sieltäkin home-esiintymä paljastui. Kuopus on evakossa vanhassa keittiössä, tulevassa makuuhuoneessamme.

Kun yksi huone on poissa käytöstä, tietää se tavarakuormitusta muihin tiloihin. Tässä vaiheessa minä hermostuin ja aloin haluta olohuoneeseen samanlaisia kauniita koivuviiluovellisia kaappeja, jollaiset äiti sai keittiöönsä. Kaappeja on talossa aikoinaan sijoiteltu mitä epäkäytännöllisimpiin paikkoihin. Niiden ovetkin aukeilevat perin kummallisiin suuntiin.

Vaadin kolme kaappia siirrettäväksi olohuoneen yhdelle seinälle. Ja kas kummaa, nyt ne ovat siinä. Alkuperäinen idea oli Leenan. Kiitos siitä hänelle – ratkaisu toimii loistavasti.

Elämässäni on hämmästyttäviä miehiä, se on sanottava jälleen kerran. Markku ja veljeni tekaisivat uudet kaapit muutamassa päivässä, ja asensivat niihin vanhat ovet karmeineen. Toki heillä oli hommassa myös pikkuapuri.

Poraus on tarkkaa hommaa.

Työn tarkistus.

Ovet paikoillaan.

Viime päivät olenkin sitten täyttänyt kaappeja. Ne nielivät tavaraa uskomattoman määrän. Nyt täällä voi taas siivota, nurkkia myöten. Kokonaistilanne selkiytyy.

Kaapit ovat niin tilavat, että yhteen mahtuu jopa leikkimään.

Verhoiluprojekti laajeni äidin ammetuolien myötä: veljenvaimo verhoilutti kolme vanhaa nojatuoliaan, minä kaksi. Mummolan vanhat tuolit, jotka pudottelivat meriheinäpehkua lattioille, saivat uuden elämän. Niistä tuli mielestäni valtavan kauniit.

 

Moninaisten puuhien keskellä ehdimme aina leipoa. Mustikkapiirakkaa teemme joka viikko!

Nyt remonttihommille pannaan hetkiseksi piste. Varhain huomisaamuna lähdemme Markun kanssa ajamaan kohti Äkäslompoloa.

Veikkaan, että pari päivää tunturissa tekee meille oikein hyvää.