Ja sitten pinkit korikalusteet

 

Selailin eilen puhelimeni kesäkuvia ja totesin, että nehän näyttävätkin ihan kivoilta nyt alkavan talven kylmyyden keskellä. Kesällä niitä katsellessani en ollut ollenkaan tyytyväinen. Pihamme oli kaunis, mutta tuntui, ettei sen kukoistusta saanut mitenkään vangittua kuviin. Mutta jotain sentään taisi tallentua, vaikka puhelimeni kamera ei niin häävi olekaan.

Päätinkin nyt julkaista kuvapläjäyksen, kun en ole pitkään aikaan ehtinyt kirjoittaa. Kesä oli ihana, ja siihen mahtui paljon: vieraita kävi ja itse vierailimme, teimme useita puutarharetkiä ja yhden Baltian-matkan, keräsimme villiyrttejä ja marjoja, puuhailimme monennäköistä, eritoten pihalla.

Liettuassa ja Latviassa ihastelin pikkupihojen kukkarunsautta ja väriloistoa. Sieltä keltainen väri, jota aiemmin olen jostakin syystä vierastanut, hiipi puutarhaamme. Nyt alapihalle on istutettu muun muassa kultapiiskua, joka Baltiassa levisi tienvarsilla ilmeisesti meikäläisen lupiinin kaltaisena ongelmana.

Olen muutenkin pitkän maanläheisten värien kauden jälkeen innostunut kirkkaista sävyistä. Yllätän itseni nykyään usein selailemasta puutarha- ja kotikuvia, joissa on vaikkapa turkooseja, kirkkaan vihreitä, pinkkejä tai keltaisia yksityiskohtia. Keväällä laitamme etupihan laatoille vanhat korikalusteet, jotka tulen maalaamaan. Aiemmin väri olisi ilman muuta ollut valkoinen. Mutta nytpä niistä näyttääkin tulevan pinkit! Saman värin tulee saamaan paviljongin musta kynttiläkruunu. Ja varmaan ajan muuta moni muu juttu pihalla. Siirtyyköhän pinkki väri vielä sisälle taloonkin?

Mutta nyt niihin kuviin.

Kesäkeittiöprojekti saatiin hyvään alkuun: hella on jo paikoillaan.

Äiti kutoi kesän aikana monta sukkaa hetekalla istuessaan. Johan Ludwig pörhistelee etualalla.

Siskoni Englannista tuomat kesäkukan siemenet itivät hyvin ja ihastuttivat koko kesän. Kuvassa loistaa suvikakkara.

Erityisen upeita siemensekoituksessa olivat kalifornianunikot.

Pihan aitaaminen oli loistojuttu. Kanat saivat ulkoilla vapaina koko kesän, ja ulkoilevat itse asiassa edelleenkin!

Pikkukukon lepohetki.

Kasvihuoneessa oli kätevää pitää sadetta.

Harmaakäenkukka.

Pieni havuryhmä oli yksi kesän uusista istutusalueista.

Ensi kesänä kukille täytyy rakentaa hylly, sillä puupinot siirtyivät liiteriin.

Ennen tässä oli tylsä nurmikko.

Tulikellukat.

Ystävämme Leena L. antoi meille pari mahtavaa viherkasvia, jotka syksyn tullen muuttivat sisälle.

Alppiruusun kukinta oli loistelias.

Voi että, kesä!