Härkäviikkojen alkaessa

Aasan hauta jouluaattona.

Vietimme eilen loppiaista isolla porukalla. Tähän oli hyvä päättää joulukausi, joka oli oikein mukava, rentouttava ja stressitön. Näin siitä huolimatta, että olin ensin pitkään sairaana, sitten paljon töissä, ja lisäksi olemme puuhanneet täällä yhtä ja toista. Levolle tuntuu kuitenkin jääneen riittävästi aikaa, eikä arkeen palaaminen väsytä nyt lainkaan. Härkäviikot voivat alkaa.

Pitkään jonkinlaisessa lamaannuksen tilassa maannut remonttimmekin sai joulun alla vauhtia. Sen sysäsi liikkeeseen uusi peltikatto, joka viimeinkin saatiin teetettyä, puolivahingossa. Osallistuimme kattoremonttiarvontaan, emme voittaneet, tilasimme remontin kuitenkin ilmaisen kartoituksen jälkeen. Tämä taisi mennä juuri niin kuin kattofirma oli asian suunnitellut.

Syksyisiä maisemia ikkunastamme.

Makuuhuoneeseen ja eteiseen laitettiin sitten uudet tapetit. Ne ovat kerrassaan ihanat! On kukkia ja värejä, melkein kuin puutarha olisi laajentunut sisätiloihin. Kuvia laitan tänne vasta sitten, kun kattolistat saadaan paikoilleen.

Eteiseen uusittiin myös lattia, ja seiniä maalattiin. Ja kyllä vain, valmista tuli jouluksi, vaikka aatonaattona näytti tältä:

Ulkonakin tapahtuu. Markku rakentaa kanalan päätyyn katettua jatketta. Homma jatkuu aina hyvällä säällä. 

Aattoiltaa vietimme kotosalla. Saimme naapurin Markukselta lahjaksi aivan ihanan taulun, johon hän oli yksityiskohtaisesti piirtänyt kukkomme Kallen. Alla oleva kuvakin todistaa, että yhdennäköisyys on ilmeinen!

Markus pitää hyvää huolta koko parvestamme, ja on ystävystynyt erityisesti Kallen kanssa. Hän huolehtii myös siitä, että porukka saa ulkoilla päivittäin. Nyt lauhoilla keleillä se onkin ollut mahdollista muutamaa pakkaspäivää lukuun ottamatta.

Jos lunta on paljon, Markus tekee lapiolla pihaan polkuja, joita pitkin Kalle rouvineen kulkee jonomuodostelmassa.

Harmaa kana, jonka Markus nimesi Möröksi, on kasvattanut kaulaansa sievän pitsikauluksen.

Jonoa johtava Minni muuttui sulkasadon myötä ruskeasta vaaleaksi!

Tämä kuva on otettu alkutalvesta. Kalle oli vielä silloin hentoinen kukkopoika nykyiseen verrattuna.

Markus opettaa kanoille myös temppuja.

Vili ulkoilee aidatulla pihalla vuorollaan.

 

Kanojen puuhia on mielenkiintoista seurailla, mikä lienee tullut selväksi tämän blogin nykyisestä painotuksestakin. Aina niistä oppii jotakin uutta. Kas kummaa, tämäkin tiedetään nyt: kukolle voi tulla vauvakumme. Siis tipukuume. Kalle on päättänyt, että yhden kanan - itse asiassa Miisan, jonka hautomista munista kukko itsekin sai keväällä alkunsa - on nyt aika ryhtyä hautomaan munista tipuja. Kalle tekee vimmatusti pesää kanalle, ja ohjailee tätä sinne popottamalla. Aika ajoin Miisa ymmärtääkin mennä pesään munimaan, mutta hautomaan se ei ole vielä suostunut. Kalle on toimissaan niin määrätietoinen, että ehkä tämäkin vielä onnistuu. Onkohan meillä taas kohta tipuja?

Tähän hierotaan pesä, johon rouvan kelpaa pyöräyttää munat.

Seuraavassa päivitys ei sisällä yhtään maininta kanoista. Toim.huom.