Tanssien talvi tulee

Talven lähestymistä ei tänä vuonna huomaa niinkään luonnosta kuin omasta käyttäytymisestä. Puista ovat lehdet toki putoilleet, mutta edelleen on leutoa. Kanat ulkoilevat yhä päivittäin hämärän tuloon saakka. Monet kasvitkin kukkivat vielä pihalla.

Mutta itse sitä huomaamatta alkaa elellä pimeän ja kylmän vuodenajan mukaan, ihan kuin sisäinen kello virittyisi talviaikaan. Tahti käy verkkaisemmaksi ja aamuisin nukuttaisi pidempään. Virta ei tahdo riittää samalla tavalla aamusta iltaan kuin valoisaan kesäaikaan. Yöpöydälle kasautunut kirjapino hupenee yhtäkkiä vauhdilla, mutta siihen ilmestyy jatkuvasti myös uutta luettavaa. Katson jopa televisiota, mitä kesäisin en tee lainkaan. Erityisen koukuttavalta tuntuu seurata ruotsalaista Aika on meidän -sarjaa.

Ruuatkin ovat muuttuneet raskaammiksi, eivätkä salaatit enää riitä mihinkään. Tässä yhtenä iltana teimme Leenan kanssa hatsapuria. Georgialaisessa perinneherkussa ei rasvaa säästellä. Juustolla täytetty, jauhoista, kermaviilistä ja kananmunista tehty leipä paistettiin pannulla voissa rapeaksi. Ai että tuli hyvää! Maistui tähän vuodenaikaan juuri passelilta, punaviinin kanssa tietenkin.

Olemme kyllä ahkeroineetkin, etenkin Markku. Autotallin edessä on vihdoin tasaista pysäköintitilaa monelle autolle. Hommaa hidastanut, maan alta paljastunut valtava vanha kaivonrengas painoi niin monta sataa kiloa, että siihen kyllä tarvittiin kaivurin kauhaa. Maan uumenissa lymyillyt hurja betonipömpeli töröttää nyt kasvimaamme laidassa tuomen alla. Mutta sinnehän se keväällä peittyy, tuomen kukkiin.

Muuten koko valtava urakka hoitui käsipelillä. Viimesilaukseksi Markku teki upean kivipengermän hiekkatasannetta ja ylempänä olevaa nurmikko- ja istutusaluetta erottamaan.  Materiaali siihen löytyi sekin maan sisästä. Tätä ihmettä ei tarvinnutkaan odottaa ensi kevääseen, niin kuin ensin ajattelimme!

 

Talvikanalakin on valmis, eilen asennettuja valoja myöten. Illalla ulkotarhasta sisälle vetäydyttyään kanat pällistelivät valaistua tilaa ihmeissään, ja otti aikansa ennen kuin ne osasivat asettua orsille. Sammutin valon vasta iltakahdeksan aikaan. Aamuisin se on sytytettävä seitsemältä, näin olen suunnitellut. Munimiseen tarvitaan lisävaloa. Yksi nuorikoista - vieläpä juuri se, jota pitkään epäilimme kukoksi - on jo useita viikkoja muninut pikkuriikkisiä munia. Lisävalon myötä muutkin saattavat innostua asiaan.

Pienestä kanalastamme tuli oikein mukava. Yhtä vanhaa kanaa lukuun ottamatta kaikki oppivat nopeasti kulkemaan lattialuukun kautta ulos. Sisään sekin osaa tulla omatoimisesti. Homma toimii.

Olemme laitelleet pihaa talviteloille vähin erin. Kun veimme paviljongin kalusteet talvisäilöön, kanat päättivät pistää tanssiksi. Ilmankos: lattia on muodoltaankin kuin pieni tanssilava.