Kesä on mennyt hujauksessa, niin kuin kesillä nykyään on tapana. Voi lapsuutta, jolloin suvivirren kajahtamisesta oli syksyiseen koulujen alkamiseen aikaa loputtomasti!
Kuumaa on piisannut. Suomen kieleen on tämän kesän myötä vakiintunut sana käristyskupoli. Kotimaisten kielten keskus valitsi sen syystäkin kuukauden sanaksi heinäkuussa.
Me olemme selvinneet kupolin alla kohtuullisesti. Kaivossa on, kumma kyllä, vesi riittänyt kasteluun. Ja äidin pieni asunto talomme yläkerrassa on säilyttänyt siedettävän lämpötilan, vaikka aurinko on porottanut peltikattoon viikkokausia aamusta iltaan. Alakerran ovelle asennettiin portti, jotta ulko-ovea voi pitää auki koiran karkaamatta luvattomille retkille. Läpiveto on ollut paikallaan.
Viime viikon olimme Markun kanssa lomalla Riiassa (lämmintä parhaimmillaan/pahimmillaan 35 astetta), ja kävimme myös Jurmalassa. Siellä oli ihanaa, ja loma teki hyvää - vaikka eihän reissuun olisi millään ehtinyt lähteä. Marja-aikakin kiivaimmillaan!
Mustikat ovat kuivuuden vuoksi hakusassa, ja olemme perinteisestä kymmenen ämpärin tavoitteesta vasta puolivälissä. Eilen teimme pienen piston kartan perusteella kostealta näyttävään maastoon, mutta turhaan. Sain sentään siitä lähistöltä kerättyä ensimmäiset vatut. Niittenkin aika alkaa olla kohta ohi.
Kun tulimme reissusta, huomioni pihassa kiinnittyi ensimmäisenä punaiseen auringonkukkaan, joka oli availlut useita uusia kukkia poissa ollessamme. Se on upea! Kasvatin keväällä taimet itse, ja niin tulen tekemään tulevinakin keväinä.
Ja meidän pikkuiset tipumme, niistä oli varttunut ihan kanoja muutamassa päivässä! Tähän kana-asiaan minun on palattava piakkoin ja perusteellisesti, ja moneen muuhunkin juttuun. Nyt en ehdi enempää, sillä marjametsä odottaa.
Upea majakka! ihan kuin olisi joku kanoista vähän "pomo" (ei kai vain (k)ukko akkain vaatteissa😅?)auringonkukat ovat ihania♥ !
VastaaPoistaVieläkään ei ole täyttä varmuutta asiasta. Selvää kiekumista täällä ei kuitenkaan kuulu!
Poista