On taas ihastuttava, aurinkoinen syyspäivä. Näitä on ollut peräkkäin jo muutamia. Selkävaivan vuoksi en pysty tekemään pihatöitä, mutta nautiskella voin. Eilen istuin pitkään Markun talon kuistilla vain katselemassa syysväreihin pukeutunutta järvimaisemaa. Kotona olen puutarhatuolista seuraillut talkooväen sadonkorjuuaskareita. Peruna on nyt nostettu, samoin surkea sipulisato, ja purjot, jotka taas kasvattivat komean juuriston, mutta eivät valkoista varsiosaa nimeksikään. Kesäkurpitsoita tuli jokunen. Isän aikanaan istuttama luumupuu on täynnä hedelmiä, jotka eivät millään ehdi kypsyä. Taidan kerätä ne sisälle punertumaan.
Viime viikolla onnistuimme pakenemaan maasta juuri oikeaan aikaan, kun oli karmaisevan koleaa, harmaata ja sateista. Nythän täältä ei malttaisi lähteä mihinkään!
Vierailimme Markun pojan luona Maltalla, jossa hän on asunut keväästä saakka. Hän on hiljattain muuttanut vilkkaasta Vallettasta rauhallisempaan Bugibban kylään. Mutta kyllä sielläkin elämää ja mekastusta riitti suomalaisnäkökulmasta katsottuna. Istuimme pitkiä aikoja parvekkeella uppoutuneina seuraamaan kotikujan elämää. Kaikki kadun asukkaat ilmeisesti tunsivat toisensa. Parvekkeilta vaihdettiin kuulumisia välillä äänekkäästikin, ja aina oli jokin ryhmä kokoontunut kadulle rupattelemaan. Viime kädessä tienoon asioista taisi päättää vastapäätä asunut iäkäs rouva.
Yksi naapuri istui iltaisin parvekkeellaan tupakalla ja katsoi samalla sisällä olohuoneessa olevaa televisiota. Ulkona oli puolilta öinkin lämmintä 27 astetta, ja sisällä asunnoissa varmasti vielä paljon kuumempaa. Miksi siis katsoa TV:tä sisällä? Sitä katseltiin kaduiltakin, ovi kun usein aukeni kadulta suoraan olohuoneeseen.
Maltalla syödään paljon kirjaimellisesti ulkona. Katuravintoloitten pöydissä ympärillämme istui usein lapsiperheitä illallisella vielä kymmenen aikaan. Pienimmät laitettiin sitten illan edetessä rattaisiin nukkumaan. On ymmärrettävää, ettei ainakaan ilmastoimattomissa asunnoissa kokkaaminen houkuttele. Markun pojan asunnossa ei kaasulieden yläpuolella ollut minkäänlaista liesituuletinta. Hän kertoikin, ettei juuri ole kotona ruokaa laittanut. Lähiravintolat tarjoavat brittiläistä aamiaista 2,5 tai kolmen euron hintaan, ja sillä pärjää pitkälle päivään. Keittelimme asunnossa lähinnä kahvia, ja ostimme lähikaupasta jotain pientä syötävää sen kanssa nautittavaksi. Kaupasta sai ihania, tennispallon kokoisia keltaisia luumuja!
Yhden päivän vietimme Vallettassa kuljeskellen kaupungin hurmaavilla kujilla ja puutarhoissa. Välillä pistäydyimme johonkin viihtyisään katukuppilaan oluelle, kuohuviinille tai kahville. Hyvin siellä kuumuudessa jaksoi, kun pysytteli enimmäkseen kadun varjoisalla puolella. Aina iltapäivisin retkien jälkeen vajosimme koomaa muistuttavaan uneen. Päiväunien voimin oltiin taas liikkeellä myöhään yöhön.
Palasimme kotiin auringosta, merestä, mukavista päivistä ja uusista kokemuksista virkistyneinä. On aina avartaa tutustua vieraisiin kulttuureihin. Maltalaiset eivät ehkä ole maailman työteliäintä porukkaa, mutta sitä vastoin siellä osataan nauttia oleskelusta. Mitäpä suottaa raatamaan ja hoppuilemaan? Lähikaupastakin sai kyllä ostokset tehtyä, vaikka myyjä ei pitänyt asiakaspalvelun kanssa mitään kiirettä. Aika selvästi hän osoitti, että olisi mieluummin jossain muualla kuin siinä kassalla – ehkä meren rannalla loikoilemassa tai kadulla naapureitten kanssa turisemassa?
Aurinko on paistanut tänään poikkeuksellisen lämpimästi, vaikka syyskuu on lopuillaan. Ulkona tarkenisi hyvin istuskella kahvillakin. Kotitie on hiljainen, ihan kuin naapureissa ei olisi asukkaita lainkaan. Ketään ei näy kokoontuneen kadun varteen keskustelemaan päivänpolttavista asioista. Miksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti