Purut pihalle

On satanut lunta. Saimme viime hetkellä enimmät lehdet haravoitua, kasvihuoneen siivottua ja ruukkujen mullat tyhjennettyä pihalta. Irrottelin kuistin säleiköstä ruusupavut ja hajuherneet, leikkelin perennojen varsia. Vein pelargoniat, verenpisarat, joriinit ja viime kesänä Oulujoen taimistolta hankkimani uutuudet, jättiverbenat, kellariin. Sellaiset pelargoniat, joissa yhä sinnittelee jokunen surkuhupaisa kukka, jätin vielä ikkunalle. Kertooko se kesästä luopumisen vaikeudesta?

Apurimme, joka on innokas kottikärrymies, kuskasi monta kuormallista kasvijätettä lehtikompostiin. Hänen kanssaan on mukava puuhailla. Alkusyksyllä loukkaamani selkä on viimein parantunut.  Pystyn taas toimimaan lähes normaalisti. Parin kuukauden piinan jälkeen osaan todella iloita kaikenlaisista askareista! Kammottavasta vaivasta seurasi kyllä jotain myönteistäkin: olemme alkaneet käydä uimahallissa pari kertaa viikossa. Se on tuntunut kaikin puolin hyvältä päätökseltä.

Sisällä talossa on tauon jälkeen taas tapahtunut mullistuksia. Olemme siskontyttöni kanssa tehneet suururakan siivoamalla kaikki kaapit. Ilman häntä se ei olisi onnistunutkaan. Hän on järjestyksen ihminen ihan toisella tavalla kuin minä, ja on pitänyt projektissa ohjat käsissään. Vaikka olen useita kertoja aiemminkin koettanut selättää neljän sukupolven kasaamaa tavarapaljoutta, kyllä sitä vielä vain riitti. Vastaan tuli yhtä ja toista, ja monenlaista muistoa heräsi. Ja oli meillä hauskaakin. Urakan päättyminen on juhlan paikka.

Vanhassa keittiössä, eteisessä, vessassa ja niin sanotussa "pitkässä komerossa" on tapahtunut vähän syvällisempi perkaus. Markku on purkanut sieltä lähes kaiken, minkä on irti saanut. Purua on lapioitu ja kannettu ulos säkkikaupalla. Siskontyttö on tässäkin hommassa ollut apuna, ja toisinaan hänen miehensäkin.

Vanhaan keittiöön tulee makuuhuoneemme, ja pitkä komero muuttuu vaatehuoneeksi. Vessa ja eteinen tietenkin säilyvät, mutta saavat uudet pinnat.

Merkit olivat sellaiset, että pitkän komeron perällä ja vessan lattian alla on joskus ollut kosteutta. Huolestuttavat löydökset jäivät kuitenkin yllättävän vähäisiksi.

Silti olen ollut vaistoavinani, että monilta lähipiiriin kuuluvilta horjuu usko remonttimme suhteen. Mitä ihmettä? Hyvä tästä vielä tulee. Ehkä nukumme jo jouluna uudessa, ihanassa makuuhuoneessamme.

Minä kirjoitan taas kirjaa. Kiireisen kesän takia siihen tuli pitkä tauko. Mutta nyt taas kulkee.