Eilen oli ihana, kuulakas syyspäivä. Istutin kvittenipensaan. Nostimme perunat maasta ja kävimme puolukassa. Kanniskelin pelargonioita sisälle, koska ennustettiin tuntuvia yöpakkasia. Äiti keräsi kasvihuoneesta isoimmat tomaatit ja kääri ne sanomalehtipaperiin kypsymään. Hyvä niin, koska viime yönä tosiaan oli pakkasta: syksyn ensimmäinen kattohalla.
Yritimme äidin kanssa muistella, miten mummo ennusti ensimmäisestä kattohallasta pysyvän lumen, talvenpohjalumen, tulon ajankohtaa. Oliko se kolmekymmentä vuorokautta? Siinä tapauksessa maa olisi valkoisena 11. marraskuuta, Hertan päivänä.
 |
| Japaninruusukvitteni matkalla istutukseen. |
 |
| Perunasato oli runsas ja hyvälaatuinen. |
 |
| Tuomiset metsästä: kaksi ja puoli ämpäriä puolukkaa, kolme hirvikärpästä. |
 |
| Meillä kasvaa - tietenkin - nykyään tällaisia perunoita. |
Pakkanen oli mennyt kasvihuoneeseen useista kynttilöistä huolimatta. Kastelukannun pinnalla kellui jääriite, ja tomaatinraakileet tuntuivat käteen kylmiltä. Ihme kyllä, raakileet eivät olleet paleltuneet, eivät myöskään loput kasvihuoneeseen jääneet pelargoniat, verenpisarat ja neilikat. Kehäkukatkin rehottivat maljakossa, eivät olleet kylmäkäsittelystä moksiskaan.
Kyllä se kuitenkin on nyt myönnettävä, että on syksy. Tänään tyhjennän kasvihuoneen.
 |
| Orava tekeytyi patsaaksi joko pelosta tai silkasta vahingonilosta, ja sai tarhassa louskuttavat koirat pitkäksi ajaksi pois tolaltaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti