Aina on syytä juhlaan!

Olemme laitelleet pihaa vähitellen talvikuntoon. Kaikki alkaa olla reilassa, tosin haravoimaan ei täydellä teholla pääse, kun lehti on vielä puussa. 

Sato on korjattu.

Jostakin minulle tuntemattomasta syystä purjot kasvattivat komean juuriston, mutta eivät paljoakaan vartta.

Markku tekee portaita paviljongille.

Nostin joriininjuuret maasta ja vein kellariin. Nyt lajikkeet on merkitty, joten ensi kesänä matalat toivottavasti kasvavat edessä ja korkeat taustalla - toisin kuin menneenä kesänä.

Markuksen rakentamilla lintujenruokintapaikoilla käy kova kuhina. Lintuja on vaikeampi saada kuviin, mutta oravat eivät kameraa kavahda.

Sisällä remontit eivät etene. Paitsi että keittiöön ilmestyi puolivahingossa "uusi" lattia. Kurkistimme valjun, vaalean muovimaton alle ja sieltähän paljastuikin ehta, alkuperäinen lattia. Kuorimme maton kokonaan pois ja oo la laa: 70-luku on täällä taas.

Kuosi on jakanut mielipiteitä kovasti. Minusta se on huomattavasti kivempi kuin edeltäjänsä, toisin sanoen muinainen seuraajansa. Tuskin tämä pysyväksi ratkaisuksi jää, mutta palvellee vallan hyvin siihen saakka, kunnes kaikki lattiat joskus uusitaan.

Olen saanut kunnialla tyhjennettyä kaappeja. Tavaroita on lähtenyt niin sukulaisille, kirpputoreille kuin tori.fi:n kautta niitä tarvitseville. Tunnen yltäneeni suorastaan urotekoihin. Ja kyllä, olo on selkeämpi, kun tavaraa on vähemmän.

Tavarapaljouden keskeltä pilkisti muun muassa kahvipurkki, joka sisälsi jäätelöannoksiin tarkoitettuja sateenvarjoja ja täytekakkukynttilöitä. Sisko ja hänen tyttärensä kehottivat heittämään sen  kylmästi roskiin. No enhän minä sellaista voinut tehdä, heittää nyt roskiin aivan hyvää tavaraa!

Päätimme tehdä kakun, johon lastaisimme ne kaikki, kunhan vain olisi jokin syy juhlia. Ja ainahan sellainen löytyy! Katsoimme kalenteria: äidin nimipäivä. Viikonloppuna sitä sitten vietettiin.

Nyt lähdemme ostamaan uutta rälläkkää.