Lintujenruokinta aloitettu!

Lempeät elokuiset päivät seurailevat toisiaan. Aamut ovat viileitä, mutta päivisin lämpö nousee yhä lähelle hellelukemia.

Olen todennut, että lähiseudun kukolla on tapana pitää railakas konsertti aamuviiden huitteissa. Oikeastaan teen asiaa pihalle tarkoituksella juuri niihin aikoihin: haen lehden, jos se on tullut, kastelen kukkia, kerään viinimarjoja aamupalalle. Kukonlaulu on komea hetki.

Parina iltana olen käynyt keräämässä vattuja. Vattujen kerääminenhän lisää ihmisen onnellisuutta. Silloin elokuun aurinko hellii erityisen suloisesti. Ei ole liian kylmä eikä liian kuuma, ja vattuaukolla käyvä tuulenviri pitää ötökät loitolla. Vattuja voi kerätä selkä suorassa, ämpäri mukavasti vyöllä roikkumassa. Kypsien marjojen mehukas tuntu sormissa rauhoittaa. Mieli seestyy: ajatukset kulkevat menneessä ja tulevassa, asettelevat kaiken sopivasti paikoilleen. Juuri näin on hyvä. Näinhän tämän pitikin mennä. 

Sitten kaivetaan repusta termospullo ja eväsleivät. Maistuu hyvältä. Tauon jälkeen kerääminen jatkuu.

Aamuiset kirjoitussessioni olen viime päivinä pyhittänyt aluelehden toimittamiselle. Pian pääsen palaamaan kirjan käsikirjoitukseen. Viimeistelyyn. Kyllä se totta taitaa olla.

Talossa on aloitettu mittava lintujenruokinta, hyvissä ajoin ennen talvea! Markus, josta kerroin jo alkukesällä, on osoittautunut paitsi koirakuiskaajaksi myös lintumieheksi. Hän on laatinut äidin parvekkeelle mittavan lintujenruokintajärjestelmän. 

Alakerrassa asuessaan äiti tykkäsi katsella lintuja ikkunasta. Pihalla oli useitakin lintulautoja, jotka hän täytti siemenillä. Ruokintapaikoilla kävi kova kuhina.

Yläkerran ikkunoista lintulaudat eivät näkyneet ja ruokintä jäi. Olemme sen runsaat neljä vuotta, minkä äiti on yläkerrassa asunut, suunnitelleet laittavamme lintulaudan hänen parvekkeelleen tai ikkunanpieleen. Asia vain on aina jäänyt suunnitteluasteelle. Epäilimme, etteivät linnut edes uskaltautuisi niin avoimelle paikalle.

Olimme väärässä ja saamattomia. Markus hoiti asian hetkessä. Nyt parvekkeella vierailee talitinttejä, sinitiaisia, kirjosieppoja... Ja tietenkin sinne löysivät myös oravat. Parvekkeella pyörii jatkuva sirkus aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Näkymä äidin keittiön ikkunasta, kahvikupin äärestä.

Markuksen lintujenruokintalaitos. Yksi tunkeilija piileskelee ikkunan päällä.

Eilen vierailimme äidin ja siskon kanssa uskomattomassa puutarhassa Korpilahdella. Tarmokas rouva oli sinne luonut oman paratiisinsa. Kiertelimme ihastelemassa ja hämmästelemässä lukemattomia taiten sijoiteltuja kasveja: Minä haluan kanssa tällaisen. Ja tällaisen. Ja tämän. Ihana! 

Tässä muutama otos hänen projektistaan, joka valtaa alaa vuosi vuodelta:

Totesin, että oma pihamme on toivottoman pieni. Puutarhaa on jatkettava Markun talon laajalle pihamaalle. Jo tänään. Ainakin saskatoon on saatava kumpaankin pihaan heti. Niiden mehukkaat, pihlajanmarjalle ja omenalle maistuvat marjat olivat ihastuttavia!

Saskatoon on marjatuomipihlajan syötäväksi jalostettu lajike.

Sisko on kuvannut kasvikuvat.