Markun lähdettyä töihin käpsehdin tapani mukaan hetkisen pihalla ennen kuin tartuin kirjoitustöihini. Hengittelin ihanaa, leppeää aamua.
Sisällä avasin tietokoneen ja huomasin takaani näyttöön heijastuvan upean aamuruskon. Menin uudestaan ulos, kameran kanssa. Taivas oli niin kaunis, että päätin kiivetä tasakatolle sitä kuvaamaan.
Äidin ikkuna oli auki. Liikuin äänettömästi. Ajattelin, että jos äiti herää ja huomaa katolla aamuviideltä aamutakissa hiippailevan hahmon, hän säikähtää kuollakseen. Ei hän onneksi herännyt.
Katolla seistessäni kuulin tässä maisemassa epätavallista ääntä. Minulta meni hetki tajuta, mikä ääni oikeastaan on.
Todellakin: kukko kiekui. Tiedän, että naapurustossa on muutamassakin pihassa kanoja, mutta jollakin on myös kukko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti