Alkoi sataa

Luin juuri lehdestä, että kesä näyttää päättyvän maanantaina. Silloin loppuu myös elokuu. Saimme ihanan, lempeän elokuun. Se tuntuu hyvittäneen koko kylmän kesän.

Minulla on pientä flunssaa, ja nukuin huonosti. Kuuntelin yöllä sadetta pitkään. Aamuyöllä se äityi rankkasateeksi. Kuinkahan kävi vattujen? Niitä oli tarkoitus vielä poimia. Pitkän paahteisen jakson jälkeen sateet toki tekevät luonnolle hyvää. Maa tuntui rutikuivalta, ja kaivostammekin loppui yllättäen vesi.

Viikolla kesäsäistä nautittiin vielä täysin rinnoin. Yhtenä helteisenä päivänä joimme iltapäiväkahvia paviljongissa, kun kaksi suvun tyttäristä piipahti kyläilemään. Tytöt pelasivat äidin kanssa korttia, minä puuhailin suvun kuopuksen kanssa. Kastelimme kasveja, ihmettelimme koirien puuhia. 'Äidin' lisäksi hän osaa sanoa 'Aasa', ja 'kakka' tarkoittaessan kukkaa. Sanavarasto on siis jo hyvällä mallilla.

Nostimme vannan nurmikolle. Siinä lämpimässä oli rattoisaa polskia. Kummallista: vastahan hänen äitinsä istui vadissa samalla nurmikolla, juhannusruusun katveessa.

Sade on lakannut. Sää näyttää päivää kohti kirkastuvan. Viikonlopusta tulee ilmeisesti vielä kohtuullisen kesäinen.

Markulla alkaa tänään pitkä loma. Se on ihanaa, mutta kuinka käy tehokkaitten kirjoitusaamujeni? Epäilen, ettei minun tule noustua sängystä kello 4.30, kun hän ei lähdekään töihin.

Alla on muutamia kesäisiä otoksia menneeltä viikolta. Joko tässä ollaan hyvästelemässä kesää?

Siemenestä kasvattamistani samettikukista tuli upeita.

Porkkanat jurottivat alkukesän ja alkoivat kasvaa vasta elokuun lämpimillä keleillä.

Tämän kesän puupinot ovat siskoni käsialaa. Ei hullumpaa jälkeä! Hän on täyttänyt klapeilla myös liiterin melkein kattoon saakka. 

Ruusupelargonia kukkii hullun lailla, niin kuin kaikki pelargoniani. Löysin itsestäni pelargonia-ihmisen vasta viime kesänä. Tulin kai siihen ikään.

Lehtikaalit antoivat hyvin satoa pitkin kesää. Samettikukkien on tarkoitus pitää tuholaiset loitolla, ja ovathan ne varsin nättiäkin.

Lintujenruokinta aloitettu!

Lempeät elokuiset päivät seurailevat toisiaan. Aamut ovat viileitä, mutta päivisin lämpö nousee yhä lähelle hellelukemia.

Olen todennut, että lähiseudun kukolla on tapana pitää railakas konsertti aamuviiden huitteissa. Oikeastaan teen asiaa pihalle tarkoituksella juuri niihin aikoihin: haen lehden, jos se on tullut, kastelen kukkia, kerään viinimarjoja aamupalalle. Kukonlaulu on komea hetki.

Parina iltana olen käynyt keräämässä vattuja. Vattujen kerääminenhän lisää ihmisen onnellisuutta. Silloin elokuun aurinko hellii erityisen suloisesti. Ei ole liian kylmä eikä liian kuuma, ja vattuaukolla käyvä tuulenviri pitää ötökät loitolla. Vattuja voi kerätä selkä suorassa, ämpäri mukavasti vyöllä roikkumassa. Kypsien marjojen mehukas tuntu sormissa rauhoittaa. Mieli seestyy: ajatukset kulkevat menneessä ja tulevassa, asettelevat kaiken sopivasti paikoilleen. Juuri näin on hyvä. Näinhän tämän pitikin mennä. 

Sitten kaivetaan repusta termospullo ja eväsleivät. Maistuu hyvältä. Tauon jälkeen kerääminen jatkuu.

Aamuiset kirjoitussessioni olen viime päivinä pyhittänyt aluelehden toimittamiselle. Pian pääsen palaamaan kirjan käsikirjoitukseen. Viimeistelyyn. Kyllä se totta taitaa olla.

Talossa on aloitettu mittava lintujenruokinta, hyvissä ajoin ennen talvea! Markus, josta kerroin jo alkukesällä, on osoittautunut paitsi koirakuiskaajaksi myös lintumieheksi. Hän on laatinut äidin parvekkeelle mittavan lintujenruokintajärjestelmän. 

Alakerrassa asuessaan äiti tykkäsi katsella lintuja ikkunasta. Pihalla oli useitakin lintulautoja, jotka hän täytti siemenillä. Ruokintapaikoilla kävi kova kuhina.

Yläkerran ikkunoista lintulaudat eivät näkyneet ja ruokintä jäi. Olemme sen runsaat neljä vuotta, minkä äiti on yläkerrassa asunut, suunnitelleet laittavamme lintulaudan hänen parvekkeelleen tai ikkunanpieleen. Asia vain on aina jäänyt suunnitteluasteelle. Epäilimme, etteivät linnut edes uskaltautuisi niin avoimelle paikalle.

Olimme väärässä ja saamattomia. Markus hoiti asian hetkessä. Nyt parvekkeella vierailee talitinttejä, sinitiaisia, kirjosieppoja... Ja tietenkin sinne löysivät myös oravat. Parvekkeella pyörii jatkuva sirkus aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Näkymä äidin keittiön ikkunasta, kahvikupin äärestä.

Markuksen lintujenruokintalaitos. Yksi tunkeilija piileskelee ikkunan päällä.

Eilen vierailimme äidin ja siskon kanssa uskomattomassa puutarhassa Korpilahdella. Tarmokas rouva oli sinne luonut oman paratiisinsa. Kiertelimme ihastelemassa ja hämmästelemässä lukemattomia taiten sijoiteltuja kasveja: Minä haluan kanssa tällaisen. Ja tällaisen. Ja tämän. Ihana! 

Tässä muutama otos hänen projektistaan, joka valtaa alaa vuosi vuodelta:

Totesin, että oma pihamme on toivottoman pieni. Puutarhaa on jatkettava Markun talon laajalle pihamaalle. Jo tänään. Ainakin saskatoon on saatava kumpaankin pihaan heti. Niiden mehukkaat, pihlajanmarjalle ja omenalle maistuvat marjat olivat ihastuttavia!

Saskatoon on marjatuomipihlajan syötäväksi jalostettu lajike.

Sisko on kuvannut kasvikuvat.

Kukonlaulun aikaan

Nousin tänään kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan. Nousin vieläpä katolle. 

Markun lähdettyä töihin käpsehdin tapani mukaan hetkisen pihalla ennen kuin tartuin kirjoitustöihini. Hengittelin ihanaa, leppeää aamua.

Sisällä avasin tietokoneen ja huomasin takaani näyttöön heijastuvan upean aamuruskon. Menin uudestaan ulos, kameran kanssa. Taivas oli niin kaunis, että päätin kiivetä tasakatolle sitä kuvaamaan.

Äidin ikkuna oli auki. Liikuin äänettömästi. Ajattelin, että jos äiti herää ja huomaa katolla aamuviideltä aamutakissa hiippailevan hahmon, hän säikähtää kuollakseen. Ei hän onneksi herännyt.

Katolla seistessäni kuulin tässä maisemassa epätavallista ääntä. Minulta meni hetki tajuta, mikä ääni oikeastaan on.

Todellakin: kukko kiekui. Tiedän, että naapurustossa on muutamassakin pihassa kanoja, mutta jollakin on myös kukko!

Myyräkuumetta ja muita sattumuksia

Blogissa on ollut hiljaista, talossa ei. En kerta kaikkiaan ole ehtinyt kirjoitella.

Olemme keränneet mustikoita. Kasassa on yli kymmenen ämpäriä, joten tavoite on saavutettu. Kaikki tästä yli menevä on bonusta.

Pian kypsyvät vatut.

Tytär tuli Rovaniemeltä ja sairastui äkillisesti. Kuume nousi korkeaksi ja päätä särki niin kuin ei koskaan ennen. Pelättiin puutiaisaivokuumetta taannoisen punkkilöydöksen jälkeen. Kyyditsin tyttöä päivystykseen pariinkin otteeseen. Lopulta saatiin tulos: myyräkuume. Kerrostalossa asuva tytär ihmetteli, mistä on voinut saada tartunnan, kun ei ole kolunnut pelloilla, liitereissä eikä mökeillä – ei ole ollut 'myyräkontakteja', niin kuin hoitohenkilökunta asian ilmaisi. Lehdestä luimme, että Lapin myyräkanta on tänä vuonna ennätyksellisen suuri. Kai taudin sitten voi saada kävelylenkillä väärässä paikassa väärään aikaan?

Kasvihuone on ihana mutta edelleen keskeneräinen.

Viikko on nyt vierähtänyt ja tyttö potee edelleen. Terveyskirjaston sivuilta hän luki, että myyräkuume voi kestää kolmekin kuukautta.

Toissailtana äidin olkapää meni sijoiltaan. Varasimme ajan lääkäriin, mutta kipu hellitti juuri ennen vastaanotolle menoa. Olkapää oli ilmeisesti mennyt itsestään paikalleen, kun äiti tuskissaan roikotti käsiään alaspäin. Lääkäri arveli, ettei mitään repeämiä ole. Äiti oli helpottunut. Marja-aika, ja kaikki! Ei tässä olisi joutanut käsipuolena kulkemaan.

Tänään aamukahvit olisi hyvin voinut juoda puutarhassakin. On lämmin!

Kaunis tunkeilija kukkapenkissä.

Minä olen edelleen koettanut saada lisätunteja vuorokauteen heräämällä 4.30 Markun lähtiessä töihin. Olen onnistunutkin. Eilen sain luvattoman kauan tekemättä roikkuneen lehtijutun liki valmiiksi ennen kuin keitin aamukahvit seitsemän aikaan. Kahville paistoin tuoreet sämpylät. Tänään sain samalla metodilla erinäisiä rästiin jääneitä paperitöitä hoidettua kello neljän ja seitsemän välillä. Käyskentelin sitten pihalla kameran kanssa ja päätin ehtiä kirjoittaa edes nämä päällimmäiset kuulumiset talosta.

Aikaisissa aamuissa on syksyn tuntua. Kuopuksen koulu alkaa ensi viikolla.

Kasvimaan yllä leijuu aamuisin ihan selvästi syksy.

Äidin kylvämät kehäkukat alkavat kukkia.

Tytär on luvannut oikolukea kirjani käsikirjoituksen. Nyt kun hänellä on aikaa.

Kello on jo yli yhdeksän. Taidan alkaa herätellä jälkikasvua ja ryhtyä päivän askareisiin.

Pyykit olivat unohtuneet yöksi ulos.