Sateita uhmaten äiti lähti Vilin kanssa veljeni mökille juhannuksen viettoon. Hän on siellä edelleen. Me pysyimme kotosalla; minulla oli aattona töitäkin, ja tänään menen taas. Vapaata oli sen verran, että tuli pysähdyttyä ja rauhoituttua. Sopivasti.
Talossa keskikesää oli äidin poissaolosta huolimatta juhlistamassa kolme sukupolvea.
 |
| Pieninkin osaa kävellä ja tarvitsee kengät. |
 |
| Suvun kuopus on nyt siinä iässä, että vaatii yhden ihmisen herkeämättömän peräänkatsomisen. Vauhtia riittää ja tavarat lähtevät kaapeista. |
Ei taaskaan tuntunut siltä, että ollaan kaupungissa: autojen ja ihmisten äänet olivat vaimenneet, ja luonto tuntui tulevan liki. Aattoiltana kelikin selkeni.
Juhannuspäivän aamuna anivarhain istuimme Markun kanssa aurinkoisella pihalla seuraamassa rastaitten ja harakan äänekästä selkkausta. Siellä kai uhattiin jonkun kotia ja perhettä, ja mekkala oli sen mukainen.
Tarkoitus oli pyhien aikana rakennella vähän kasvihuonettakin, mutta ilmassa oli jatkuvasti sen verran kosteutta, ettei maalaushommiin päässyt. Kun juhannuspäivänä puoliltapäivin alkoi sataa, sitä riittikin sitten koko päivän.
Ja hyvä niin.
 |
| Tämän juhannuksen menun suunnitteli siskontyttö, joka myös valmisti aterian. |
 |
| Aura-punajuurivuokaa, katkarapusalaattia ja halloumijuustoa paholaisenhillon kanssa. |
 |
| Pihasauna odottaa kylpijöitä. |
 |
| Aattoiltana kävimme kävelyllä alppiruusupuistossa. |
Sisko kuvaili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti