Minulla on melkein viikko lomaa, enkä aio poistua kotoa ellei ole pakko. Ruokakaupassa voin käydä, nopeasti. Olen pihalla niin paljon kuin mahdollista. Ja kirjoitan kirjaa.
 |
| Vielä eilen liiterin lattia näytti tältä. |
 |
| Nyt lattia on valmis. Pääsen latomaan klapeja. |
 |
| Minulla on viimeinkin varjoliljoja! Tilasimme niitä ystäväni Helenan kanssa Kauppilan puutarhalta Turusta. |
Äiti lähti tänään Lappeenrantaan tervehtimään 94-vuotiasta sukulaisrouvaa. Hän viipyy siellä muutamia päiviä. Vili on meillä hoidossa. Heti äidin lähdettyä se asettautui eteiseen passiin odottamaan. Leikit Aasan kanssa eivät nyt kiinnosta. Tiedän vanhastaan, että illan tullen Vili asettuu sohvan käsinojalle tuijottamaan ikkunasta jonnekin kaukaisuuteen. Siinä se istuu illan hämärtyessä kuin laivakoira tähyämässä horisonttiin: joko, joko näkyy tuttu laiva? Vili-parka, seuraavat päivät tulevat olemaan sille pitkiä.
Mutta onneksi on Markus. Äiti tutustui ihastuttavaan poikaan joskus keväällä ulkoiluttaessaan Viliä. Siitä pitäen he ovat olleet ystäviä, ja Vili on saanut Markuksesta ahkeran ulkoiluttajan. Markus saattaa käyttää Viliä pitkällä lenkillä useita kertoja päivässä. Kun hän palauttaa Vilin kotiin, se rojahtaa tyytyväisenä lattialle ja on hetkessä unessa. Vili rakastaa Markusta.
Äiti pääsee koiranhoidossa helpolla tätä nykyä. Markuksella on myös selvästi luontaista lahjakkuutta koirien koulutuksen suhteen. Hän on opettanut Vilille vaikka minkälaisia temppuja tassun antamisesta kierähtämiseen. Ja me kun – totta puhuen – olemme pitäneet Viliä vähän hölmönä. Kaikki onkin ollut vain siitä kiinni, ettei oikea henkilö ole ollut sitä kouluttamassa.
Kun äiti on poissa, Markus hakee Vilin meiltä alakerrasta.
Tänään Markus tuli äitinsä kanssa, ja Aasakin pääsi mukaan! Tämä on meille harvinaista herkkua.
 |
| Juhannusruusu tekee nuppuja, viikko juhannuksen jälkeen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti