Talvihorros takanapäin

Kevät tuntuu tulevan rytinällä lyhyen takatalven jälkeen. Aurinko on paistanut parina päivänä niin kutsuvasti, että on ollut ihan pakko viettää aikaa ulkosalla siinä määrin, että illalla on poskia kuumottanut.

Eilen teimme ulkohommia Markun luona. Suojasimme pihatien tuija-aidan kevätahavalta. Markku oli keksinyt tähän nerokkaan konstin: tuijat peiteltiin havunoksin. Ne antavat riittävän suojan, mutta eivät pistä samalla tavalla silmään kuin ne huppupäiset kummitukset, joita paljon näkee pihoilla tähän aikaan vuodesta.

Ekologinen, maisemoitu ja toimiva suoja tuija-aidalle.

Äiti nautiskeli auringosta talon suojaisalla seinustalla, Vili tonki vesilätäköissä. Seinustalla oli niin lämmintä ja mukavaa, että päätimme juoda kevään ensimmäiset pihakahvit. Kahvi maistui juuri sellaiselta kuin ulkona nautittu kahvi maistuu. Tänään kahvittelimmekin sitten metsässä.

Tänään Aasan seuraksi retkelle lähti maalaisserkku Bombo.

Kahvit juotiin nuotiolla.

Ja tietenkin paistettiin makkarat.

Kiersimme Vaaruvuorten luontopolun. Idea oli suvun tyttärien, jotka ovat innostuneet pitkistä kävelyretkistä. Eilen he olivat yhtäkkiä päättäneet kävellä liki kymmenen kilometrin matkan luoksemme Markun talolle. Suunnitelma ei kuitenkaan ihan toteutunut, ja kävimme poimimassa heidät autoon puolimatkasta. Ei ole ihme, että väsymys yllätti kesken matkan: ennen päähänpistoaan tytöt olivat ehtineet jo tehdä pitkän lenkin koiran kanssa. (JA: toinen heistä on viimeisillään raskaana ja toinen selkävaivan vuoksi pitkällä sairauslomalla.) Asenne on kuitenkin kohdallaan!

Tänään taivalsimme koko porukka onnellisesti läpi haastavan reitin. Ajattelin: metsä on juuri oikea paikkaa viettää kevään ensimmäisiä päiviä. Puitten välistä vihreälle sammalelle pilkottava aurinko on ihmeellisen rauhoittava.

Tytöt suunnittelevat jo huomista retkeä. Me suuntaamme kohti pohjoista. Siellä taitavat odottaa vähän lumisemmat polut.