Vietimme lauantaina jo perinteiseksi tullutta suvun pikkujoulua. Tällä kertaa paikalla oli vain "alkuperhe": äitini ja ja me sisarukset puolisoinemme. Seuraavaa polvea on jo niin suuri joukko, ettei juhlan järjestäminen koko porukalle enää onnistu kovin pienissä tiloissa.
Vietimme iltaa nuoremman veljeni luona – hänen, joka meistä ainoana on eksynyt kaupungin toiselle laidalle. Me kaikki muuthan pyörimme tiiviisti kotomäellä, lapsuusmaisemissamme.
Ilta oli hauska, niin kuin aina tällä porukalla, eikä kummoista ohjelmaa tarvittu: hyvää ruokaa ja juomaa, saunomista, seurustelua.
 |
| Veljenvaimo oli kattanut juhlapöydän valmiiksi... |
 |
| ... ja loihtinut herkulliset itämaiset ruuat. Tässä on kookosmaidossa haudutettua kanaa. |
 |
| Ei juhlaa ilman äidin tekemiä karjalanpiirakoita. Tarjolla oli sekä peruna- että riisipiirakoita munavoin kanssa. |
 |
| Jälkiruuan valmisti siskonmies: kanelisemifreddo granaattiomenakastikkeella. |
Suomi-tietopeli kuului tietenkin ohjelmaan myös. Eikä pelaamista estänyt se, että pelilauta oli unohtunut veljen mökille. Pientä luovuutta käyttäen uusi lauta saatiin askarreltua käden käänteessä. Itse pelin tiimellyksessä sen sijaan vierähti kolmisen tuntia, yökahteen saakka.
Veljenvaimo oli värkännyt juhlaan niin tunnelmalliset puitteet, että katse kääntyi väkisinkin jouluun, ja se kai se pikkujoulun tarkoitus onkin.
Ihanaa joulun odotusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti