Aikanaan tämä talo pihapiireineen täyttyi lasten äänistä: äidin yksitoista lastenlasta vieraili mummolassa usein. Heidän vartuttuaan on ollut hiljaisempaa. Vanhat ajat palautuivat mieleen, kun suvun kuopus, se toistaiseksi ainoa neljännen polven edustaja, kesälomaili meillä viikon verran. Pikkulapsi toi päiviin kummasti eloa ja vilskettä.
Vuoden vanha konttaaja herätti Aasan hoivavietin. Se hääräsi vauvan perässä herkeämättä. Levottomalla vingunnallaan Aasa ilmoitti heti ensimmäisenä iltana, että vauva oli herännyt itkemään ilman, että vanhemmat olivat sitä havainneet.
Onneksi vauvakin tottui Aasaan nopeasti.
Päivät olivat helteisiä. Vauva puljasi vannassa pihalla ja tuunasi verannan orvokkikoreja uuteen uskoon. Kun Pontus tuli vierailulle, sekin pulahti viilentävään kylpyyn. Pontus on kasvanut valtavasti. Vilistä se on mennyt ohi jo aikoja sitten. Aasakin pitää sitä jo ihan varteenotettavana leikkikaverina.
Toivottavasti pieni vieras tulee pian uudelleen.
Sisko kuvasi vauvan ja Aasan kaverikuvat, muut kuvat olen ottanut itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti