Suvussa on voimaa

Yhteispelillä se sujuu. 

Suuri suku on kerrassaan hieno juttu – varsinkin tällainen, joka puhaltaa yhteen hiileen. Lähisukuni on täynnä ihania ihmisiä ja monenlaista osaamista. Koska vietämme paljon aikaa yhdessä, saamme paljon myös aikaan. 

Eilen meillä järjestettiin tietalkoot. Uusi pihatiemme jäi syksyllä keskeneräiseksi, kun lumi tuli yllättäen. Nyt tie viimeisteltiin ja siistittiin porukalla. Vanhin veljeni organisoi talkoot. Ensin hän pohti kaivinkoneen tilaamista, mutta päätti sitten, että homma hoituu miesvoimin. Ja niinhän se hoitui.

Kymmenen hengen (ja neljän koiran) voimin saatiin taas ihmeitä aikaan muutamassa tunnissa: vinoon kasvanut koivu on nyt kaadettu ja lepää klapeina pinossa saunan seinustalla. Aiemmin pinotut kuivat klapit ovat siirtyneet liiteriin. Tien reunat on siistitty, tie tasoitettu, pusikot raivattu, kivet ja maat siirrelty sopiviin paikkoihin, tulevalle kasvimaalle tehty tilaa.

Ja kolme sukupolvea on jälleen istunut saman pöydän ääressä, tällä kertaa nauttimassa veljeni vävyn savustamaa taivaallisen hyvää kalaa. 

Onneksi sukuun kuuluu myös taitava metsuri. Koivu kaatui tismalleen siihen, mihin pitikin.

Valmista tuli! 

Sisko kuvasi.