Maassa kastetta!

Yhtäkkiä on elokuu. Useita päiviä jatkuneen helteen jälkeen on vähän viileämpää. Pihan kasveihin on ilmestynyt valtavasti perhosia ja mehiläisiä.

Tulimme Markun talolle lämmittämään rantasaunaa ja uimaan, vaikka on jo myöhä. Vesi lämpeni tänä vuonna vasta silloin, kun Jaakon piti heittää kylmä kivi järveen! Nyt uimisesta on nautittava aina tilaisuuden tullen.

Öisin on hetken aikaa jo lähes pimeää, ja aamuvarhaisella maassa tuntuu kastetta. Ilmassa leijuu hienoinen jos ei nyt syksyn, niin loppukesän tuntu. Haluan kuitenkin uskoa, että kesää jatkuu vielä hyvän tovin.

Tässä kuitenkin pieni katsaus jo menneisiin kesäisiin hetkiin – kun en juuri ole niistä ehtinyt tänne kirjoitella.

Viime päivät olemme marjastaneet uutterasti. Mustikoita on ollut yllättävän hankala löytää, mutta kyllä niitäkin on saatu pakkaseen. Vattuja sen sijaan tuntuu olevan kaikkialla.

Alkukesästä pidimme Markun talossa ja pihassa paritkin reippaat talkoot. Saatiin ihmeitä aikaiseksi. Yksi suurimmista saavutuksista oli edellisen asukkaan aikaisen kaatopaikan (!) hävittäminen. Roskien alta paljastui viehättävä pikku metsikkö, jonne keksimme perustaa alppiruusupuiston. Siellä, sopivassa puitten suomassa varjossa, kukoistaa nyt jo kaksi alppiruusua!

Kesäkuulla, kun paikat oli talkoilla saatu kuntoon, järjestimme Markun talolla myös juhlat. Kuittasimme kerralla pois tukun juhlimatta jääneitä kekkereitä.

Sinä päivänä vesilätäkötkin olivat sydämenmuotoisia!

Olemme vierailleet veljeni ja hänen vaimonsa kesämökillä, joka sijaitsee ihastuttavalta kalliorannalla. Ilta-auringon puolella. Siellä Aasakin on saanut nauttia hetkittäin vapaudesta.

Pihamme röyhyää nyt loppukesän kukkia. Kasvihuoneessa pullistelee mojovia tomaatinraakileita, ja chilipaprikat punertuvat jo.

Lehtokotilot ovat pysyneet kurissa.

Hajuherneet kukkivat ja venyvät pituuttaan kasvihuoneen lämpimällä seinustalla.

Piiolta viime kesänä saamastani verenpisarasta on tullut upea.

Pihahommiin olemme saaneet kiitettävästi apua pitkin kesää.

Pari päivää sitten saimme nauttia Markun veljen pyytämiä muikkuja. Juuri järvestä nostetut kalat perattiin pihassa.

Ne paistettiin voissa.

Tänä kesänä olemme reissanneet poikkeuksellisen paljon sekä kotimaassa että ulkomailla. Yksi hauskimmista kotimaan reissuista oli vierailu ystäviemme kanssa Elimäellä Mustilan arboretumissa, josta tarttui matkaan yksi kirsikkapuun taimikin. Se löysi paikkansa Markun pihalta kahden aiemmin istutetun seurasta. Samalla reissulla kävimme tervehtimässä pitkästä, pitkästä aikaa iäkästä kummitätiäni. Siellä äitikin oli mukana.

Lopuksi vielä tunnelmia taannoiselta Saarenmaan reissultamme. Kiviaitaa ja rypsipeltoa.

Kaunista.

Nyt kapuamme lauteille. Ja kohta olemme järvessä. Huomenna aamuvarhaisella on taas tartuttava töihin.