Toukokuussa merkittävän kahden vuoden rajapyykin saavuttanut pikkumiehemme on alkanut kesän aikana puhua valtavasti. Hän kertoilee asioita jo monipolvisin lausein.
Hän on myös nokkela keksimään uudissanoja. Isomummiaan poika kutsuu lyhyesti ja ytimekkäästi immuksi.
Hän on erityisen hyvää pataa immun kanssa. Kun poika saapuu meille, hän alkaa pian kaivata immua yläkerrasta luokseen. Immun pitää istua hänen kanssaan lattialla leikkimässä junanradoilla tai oppoloilla, dubloilla. Pihapuuhat ovat myös kova sana. Milloin kaksikko on hiekkalaatikkoleikeissä, milloin puutarhahommissa.
Meillä meni hetki tajuta, mitä poika tarkoittaa sanoessaan teetaan. Mutta sinnikäs yläkerran oven osoittaminen sai lopulta kovapäisemmätkin ymmärtämään: lapsi haluaa kertaan, siis yläkertaan. Kertaan immun kanssa.
Yhtenä päivänä kuuntelin alakerrassa yläpuoleltani kantautuvia ääniä. Jotakin siellä yläkerrassa kovasti ropellettiin lattialla. Menin katsomaan. Pikkumies ei ilahtunut tulostani, vaan ilmoitti tylysti: Tiina pois.
Hän halusi leikkiä immun kanssa kahden, rauhassa.
Siellä vietettiin tosiaan isomummin ja lapsenlapsenlapsen keskinäistä laatuaikaa.
Ihana pikkumiehen ja isomummin elo💕 tärkeitä hetkiä!
VastaaPoista